”Arviointi pelastaa meidät jähmettymiseltä” : päiväkodin oman varhaiskasvatussuunnitelman arviointi ja kehittäminen
Riihimäki, Elina (2011)
Riihimäki, Elina
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062312434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062312434
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tarkoituksena oli arvioida ja kehittää erään päiväkotiyhteisön yksikkökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa toimintatutkimuksen keinoin. Tavoitteena oli ensin selvittää, miten päiväkodin oma varhaiskasvatussuunnitelma todentuu käytännön työssä ja onko työ asetettujen tavoitteiden mukaista. Tutkimuksellisen kehittämishankkeen kehittämistehtävänä työyhteisössä kehitettiin toimintamallia, jossa työntekijät pääsevät yhteisesti osallistuen kehittämään yksikön omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. Lisäksi tarkasteltiin sitä, miten yhteistä toimintatapaa tulisi kehittää, jotta varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet yhteisesti valitun kehittämisaiheen osalta tulisi huomioiduksi päiväkodin toiminnassa. Aineisto koostui työntekijöiden oman työn arvioinnista, työnkehittämisilloista kootuista aineistosta sekä vertaishaastattelusta.
Kehittämisprosessin kuluessa kehittämisaiheeksi valittiin ”Päiväkodin yhteisen suunnittelun kehittäminen”, joka jaettiin neljään kokonaisuuteen: päiväkodin vasun työstäminen, lapsilähtöinen työskentely, vanhempien mukaan ottaminen sekä muu työnkehittäminen. Näiden kehittämisaiheelle asetettujen tavoitteiden huomioiminen käytännön työssä onnistui työyhteisön mielestä hyvin. Käytännön suunnittelutyön avuksi työyhteisössä luotiin suunnittelun vuosiympyrä sekä saatiin aikaiseksi lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma-lomake.
Tarkasteltaessa tutkimuksellisen kehittämishankkeen vaikutuksia yhteisen toimintatavan kehittämiseen, voidaan todeta, että työntekijät kokivat koko työyhteisön osallistumisen prosessiin merkitykselliseksi ja etenkin sen, että oman työn pohtiminen oli lisääntynyt. Vertaisuuteen perustuvat menetelmät, joiden avulla yhteistä vasua työstettiin, toimivat käytännössä, lisäsivät yhteistä keskustelua ja mahdollistivat yhteisöllisen kehittämisen.
Kehittämisprosessin kuluessa kehittämisaiheeksi valittiin ”Päiväkodin yhteisen suunnittelun kehittäminen”, joka jaettiin neljään kokonaisuuteen: päiväkodin vasun työstäminen, lapsilähtöinen työskentely, vanhempien mukaan ottaminen sekä muu työnkehittäminen. Näiden kehittämisaiheelle asetettujen tavoitteiden huomioiminen käytännön työssä onnistui työyhteisön mielestä hyvin. Käytännön suunnittelutyön avuksi työyhteisössä luotiin suunnittelun vuosiympyrä sekä saatiin aikaiseksi lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma-lomake.
Tarkasteltaessa tutkimuksellisen kehittämishankkeen vaikutuksia yhteisen toimintatavan kehittämiseen, voidaan todeta, että työntekijät kokivat koko työyhteisön osallistumisen prosessiin merkitykselliseksi ja etenkin sen, että oman työn pohtiminen oli lisääntynyt. Vertaisuuteen perustuvat menetelmät, joiden avulla yhteistä vasua työstettiin, toimivat käytännössä, lisäsivät yhteistä keskustelua ja mahdollistivat yhteisöllisen kehittämisen.