"EI SUORAAN KYLMÄÄN MAAILMAAN" : Rikosseuraamusalan työntekijöiden ja vankien näkemyksiä valvotun koevapauden mahdollisuudesta Järvenpään sosiaalisairaalassa
Salminen, Leena (2011)
Salminen, Leena
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061311894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061311894
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tarve valvotun koevapauden mahdollisuudesta ja mahdollistaa siihen ohjautuminen Järvenpään sosiaalisairaalan kautta. Ajatuksena on päihdehoidollisen tuen lisäksi tarjota vangille paremmat lähtökohdat selviytyä koevapauden loppuajasta omalla kotipaikkakunnalla, kun tarvittavat järjestelyt tukitoimien osalta on tehty päihdekuntoutusjakson aikana.
Tutkimuksen käsitteistön muodostavat päihdeongelmaisen vangin erityisyyden näyttäytyminen vankeusaikana, vankien yhdenmukaiset oikeudet palvelujen saannin suhteen sekä yhteistyön kehittäminen päihdehoidon ja rikosseuraamusalan kesken siten, että valvotun koevapauden suorittaminen mahdollistuisi mahdollisimman usealle vangille. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat erityisesti vaikeasti päihteillä oireilevat vangit, joiden on nykykäytännön mukaan haasteellista selviytyä valvotusta koevapaudesta.
Tutkimus toteutettiin kahta eri aineistoa hyödyntämällä. Aineistonkeruu tapahtui seitsemälle vangille toteutettavan teemahaastattelun sekä vankeinhoidon ja arviointikeskuksen työntekijöille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselyjä palautui kaiken kaikkiaan 28 kappaletta. Tutkimusotteena käytettiin kehittävää työntutkimusta.
Aineisto analysoitiin pääosin sisällön analyysia käyttäen teemoittain. Kyselylomakkeessa esiintyneistä suljetuista kysymyksistä laskettiin vastausprosentit, joiden pohjalta muodostettiin taulukoita. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti laadullinen tutkimus, eikä tilastollisia analysointiohjelmia käytetty.
Tuloksista nousee vahvasti esiin se, ettei päihdeongelmaisten rikostaustaisten henkilöiden ole yhtä helppoa saada tarvitsemiaan palveluja kuin muiden. Palvelujen rajallisuuteen vaikuttaa yleisen negatiivisen suhtautumisen lisäksi taloudellisten resurssien puute, joka näkyy erityisesti siten, että kyseiseen kohderyhmään kuuluvien on vaikea päästä tarvitsemiinsa palveluihin. Tuloksista välittyy myös se, että vankeusaika sujuu useimmiten suhteellisen hyvin, mutta siirtyminen vapauteen tuottaa haasteita, jotka aiheuttavat monien kohdalla päihde- ja rikoskierteen uudelleen alkamisen. Tulokset puhuvat sen puolesta, että valvottua koevapautta tulisi kehittää kuntouttavampaan suuntaan ja huomioida nykyistä enemmän päihdeongelmaisten vankien erityisyys sen järjestämisen suhteen. Yhteistyön kehittämistä päihdehoidon kanssa toivottiin joka tasolla ja valvotun koevapauden suorittamisen mahdollisuus päihdehoitolaitoksessa sai vahvan kannatuksen.
Tutkimus jäi luonteeltaan tarpeen kartoitukseksi, sillä sen työstämisen aikana ei vankeja ohjautunut Järvenpään sosiaalisairaalaan. Tutkimuksesta nousevan selkeän tarpeen pohjalta ehdotetaan jatkossa konkreettisia toimia, jotka mahdollistavat valvottuun koevapauteen siirtymisen Järvenpään sosiaalisairaalan kautta porrastetusti kotiin. Jatkotutkimus- tai hanke ehdotuksena toivotaan systemaattista rikosseuraamusalan ja Järvenpään sosiaalisairaalan yhteistyön kehittämistä sekä kokemustiedon keräämistä mahdollisilta sosiaalisairaalassa koevapauttaan suorittavilta asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta.
Tutkimuksen käsitteistön muodostavat päihdeongelmaisen vangin erityisyyden näyttäytyminen vankeusaikana, vankien yhdenmukaiset oikeudet palvelujen saannin suhteen sekä yhteistyön kehittäminen päihdehoidon ja rikosseuraamusalan kesken siten, että valvotun koevapauden suorittaminen mahdollistuisi mahdollisimman usealle vangille. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat erityisesti vaikeasti päihteillä oireilevat vangit, joiden on nykykäytännön mukaan haasteellista selviytyä valvotusta koevapaudesta.
Tutkimus toteutettiin kahta eri aineistoa hyödyntämällä. Aineistonkeruu tapahtui seitsemälle vangille toteutettavan teemahaastattelun sekä vankeinhoidon ja arviointikeskuksen työntekijöille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselyjä palautui kaiken kaikkiaan 28 kappaletta. Tutkimusotteena käytettiin kehittävää työntutkimusta.
Aineisto analysoitiin pääosin sisällön analyysia käyttäen teemoittain. Kyselylomakkeessa esiintyneistä suljetuista kysymyksistä laskettiin vastausprosentit, joiden pohjalta muodostettiin taulukoita. Kyseessä on kuitenkin puhtaasti laadullinen tutkimus, eikä tilastollisia analysointiohjelmia käytetty.
Tuloksista nousee vahvasti esiin se, ettei päihdeongelmaisten rikostaustaisten henkilöiden ole yhtä helppoa saada tarvitsemiaan palveluja kuin muiden. Palvelujen rajallisuuteen vaikuttaa yleisen negatiivisen suhtautumisen lisäksi taloudellisten resurssien puute, joka näkyy erityisesti siten, että kyseiseen kohderyhmään kuuluvien on vaikea päästä tarvitsemiinsa palveluihin. Tuloksista välittyy myös se, että vankeusaika sujuu useimmiten suhteellisen hyvin, mutta siirtyminen vapauteen tuottaa haasteita, jotka aiheuttavat monien kohdalla päihde- ja rikoskierteen uudelleen alkamisen. Tulokset puhuvat sen puolesta, että valvottua koevapautta tulisi kehittää kuntouttavampaan suuntaan ja huomioida nykyistä enemmän päihdeongelmaisten vankien erityisyys sen järjestämisen suhteen. Yhteistyön kehittämistä päihdehoidon kanssa toivottiin joka tasolla ja valvotun koevapauden suorittamisen mahdollisuus päihdehoitolaitoksessa sai vahvan kannatuksen.
Tutkimus jäi luonteeltaan tarpeen kartoitukseksi, sillä sen työstämisen aikana ei vankeja ohjautunut Järvenpään sosiaalisairaalaan. Tutkimuksesta nousevan selkeän tarpeen pohjalta ehdotetaan jatkossa konkreettisia toimia, jotka mahdollistavat valvottuun koevapauteen siirtymisen Järvenpään sosiaalisairaalan kautta porrastetusti kotiin. Jatkotutkimus- tai hanke ehdotuksena toivotaan systemaattista rikosseuraamusalan ja Järvenpään sosiaalisairaalan yhteistyön kehittämistä sekä kokemustiedon keräämistä mahdollisilta sosiaalisairaalassa koevapauttaan suorittavilta asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta.