Fysiikasta metafysiikkaa : katsoja hidastuksen maisemassa
Tiainen, Eero (2011)
Tiainen, Eero
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011793
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa tarkastellaan elokuvan tila-ajallisen perusolemuksen kautta hidastuskuvauksen vaikutusta katsojan tulkintaan elokuvasta. Päämääränä on hidastuksen käyttötapojen kategorisoiminen ja analyysi hidastuskuvauksen suhteesta todellisuuteen. Tekijä painottaa näkemystä elokuvasta katsojan tilallis-ajalliseen maisemaan sijoittavana todellisuuden näkemisen muotona, jossa ajallinen hidastus on tarkasteltava poikkeustapaus.
Tutkimuksessa kartoitetaan hidastuksen paikkaa elokuvatutkimuksen kentässä: hidastuksen tyylillisiä funktioita tarinaelokuvassa sekä kuvan katsomiskokemusta formalistisessa näkötavassa, kuten avantgardessa. Työn teoriapohjaa elokuvan ja todellisuuden suhteesta lainataan esimerkiksi Andrei Tarkovskin, Jean Epsteinin ja Christopher Nolanin ajattelusta.
Hidastusta käsitellään eri elokuvien valossa liikkeen havainnointina ja attraktiona; subjektiivisen mielentilan välittäjänä; maiseman ja elokuvallisen hahmon suhdetta ilmaisevana; draamallisena keinona osana elokuvan kokonaisuutta suhteessa musiikkiin, norminopeuteen ja leikkaukseen; kliimaksin ja kuoleman kuvittajana; sekä metafysiikan käsitekentässä. Tekijän teososana kuvaama Ihana Aina (2011) –lyhytelokuva on yksi hidastuskuvauk-sen esimerkkitapauksista.
Kyseenalaistaessaan tilallis-ajallista arkihavaintoa hidastuksella on paitsi fyysistä esiin nostava vaikutus, myös siihen yhdistyvä metafyysinen ulottuvuus. Hidastusta käytetään uskonnollisen, mytologisen ja yleisesti ”toisenlaisen” todellisuuden kuvittajana: tästä esimerkkielokuvana on käytetty Matrix (1999)-elokuvaa. Lopuksi esitetään seitsemän hidastuksen käyttömuotoa, joita elokuvantekijät voivat käyttää ohjenuoranaan.
Tutkimuksessa kartoitetaan hidastuksen paikkaa elokuvatutkimuksen kentässä: hidastuksen tyylillisiä funktioita tarinaelokuvassa sekä kuvan katsomiskokemusta formalistisessa näkötavassa, kuten avantgardessa. Työn teoriapohjaa elokuvan ja todellisuuden suhteesta lainataan esimerkiksi Andrei Tarkovskin, Jean Epsteinin ja Christopher Nolanin ajattelusta.
Hidastusta käsitellään eri elokuvien valossa liikkeen havainnointina ja attraktiona; subjektiivisen mielentilan välittäjänä; maiseman ja elokuvallisen hahmon suhdetta ilmaisevana; draamallisena keinona osana elokuvan kokonaisuutta suhteessa musiikkiin, norminopeuteen ja leikkaukseen; kliimaksin ja kuoleman kuvittajana; sekä metafysiikan käsitekentässä. Tekijän teososana kuvaama Ihana Aina (2011) –lyhytelokuva on yksi hidastuskuvauk-sen esimerkkitapauksista.
Kyseenalaistaessaan tilallis-ajallista arkihavaintoa hidastuksella on paitsi fyysistä esiin nostava vaikutus, myös siihen yhdistyvä metafyysinen ulottuvuus. Hidastusta käytetään uskonnollisen, mytologisen ja yleisesti ”toisenlaisen” todellisuuden kuvittajana: tästä esimerkkielokuvana on käytetty Matrix (1999)-elokuvaa. Lopuksi esitetään seitsemän hidastuksen käyttömuotoa, joita elokuvantekijät voivat käyttää ohjenuoranaan.