Löytöretkellä : –Therapeutic Thematic Arts Programming –menetelmän soveltaminen turvapaikanhakijoiden kanssa
Karppi, Heikki (2011)
Karppi, Heikki
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611109
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Therapeutic Thematic Arts Programming -menetelmän soveltuvuutta käytettäväksi turvapaikanhakijoiden kanssa. Työn toimeksiantajana oli vastaanottokeskus Kanta-Hämeessä.
Opinnäytetyö oli laadullinen kenttätutkimus ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, jonka tukena käytettiin videointia. Ryhmätoiminnan havainnoinnin lisäksi haastateltiin vastaanottokeskuksen ohjaajia ja käytiin keskusteluja vastaanottokeskuksen työntekijöiden kanssa. Opinnäytetyön toiminnallinen toteutus kulki Löytöretki-taidetyöpajat nimellä, ja niitä järjestettiin viitenä kertana loppuvuodesta 2010
vastaanottokeskuksella Kanta-Hämeessä.
Menetelmän käytöstä huomattiin, että mm. kuvallinen ilmaisu sekä muovailemalla tuotetut esineet toimivat kommunikaation välineinä ja tukena, silloin kun ei ole käytössä kaikille yhteistä kieltä. Opinnäytetyössä tuli myös ilmi, että turvapaikanhakijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä mikä asettaa haasteita ohjaajalle ja menetelmän käytölle.
Menetelmän soveltaminen oli osin hyvin haasteellista. Opinnäytetyössä pohditaankin niitä seikkoja, joita tulisi ottaa huomioon, kun ohjataan taiteita hyödyntäviä menetelmiä ryhmälle, jolla on erilaisia taustoja ja jonka mahdollisuudet keskinäiseen kommunikaatioon ovat rajalliset.
Opinnäytetyö oli laadullinen kenttätutkimus ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, jonka tukena käytettiin videointia. Ryhmätoiminnan havainnoinnin lisäksi haastateltiin vastaanottokeskuksen ohjaajia ja käytiin keskusteluja vastaanottokeskuksen työntekijöiden kanssa. Opinnäytetyön toiminnallinen toteutus kulki Löytöretki-taidetyöpajat nimellä, ja niitä järjestettiin viitenä kertana loppuvuodesta 2010
vastaanottokeskuksella Kanta-Hämeessä.
Menetelmän käytöstä huomattiin, että mm. kuvallinen ilmaisu sekä muovailemalla tuotetut esineet toimivat kommunikaation välineinä ja tukena, silloin kun ei ole käytössä kaikille yhteistä kieltä. Opinnäytetyössä tuli myös ilmi, että turvapaikanhakijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä mikä asettaa haasteita ohjaajalle ja menetelmän käytölle.
Menetelmän soveltaminen oli osin hyvin haasteellista. Opinnäytetyössä pohditaankin niitä seikkoja, joita tulisi ottaa huomioon, kun ohjataan taiteita hyödyntäviä menetelmiä ryhmälle, jolla on erilaisia taustoja ja jonka mahdollisuudet keskinäiseen kommunikaatioon ovat rajalliset.