Sähkön ja maakaasun hintariskiltä suojautuminen M-real Oyj:ssä
Niemi, Hannu (2011)
Niemi, Hannu
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110523
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110523
Tiivistelmä
Epävarmuus energian saatavuudesta ja hinnasta tulevaisuudessa on merkittävä riskitekijä energiaintensiivisillä aloilla. Energiaan liittyvää hintariskiä voidaan suojata sekä fyysisesti esimerkiksi tekemällä kiinteähintaisia toimitussopimuksia että finanssimarkkinoilla, joilla riskiltä voidaan suojautua erilaisten johdannaisinstrumenttien kuten termiinien avulla. Tässä työssä tutkittiin energian hintariskin suojaamista kohdeyritys M-real Oyj:n kautta. Yhtenä Suomen suurimmista metsäteollisuusyrityksistä M-real on merkittävä energiankäyttäjä, jonka vuoksi energian hintariskin suojaaminen on sen kannalta välttämätöntä. Tätä kautta tutkimuksen tutkimusongelmaksi muodostui: ”Miten energian hintariskiltä kannattaa suojautua metsäteollisuusyrityksessä?”
Opinnäytetyön empiirinen osuus käsitti kvantitatiivisen tutkimuksen M-realin sähkön hintariskin suojaamisesta suomalaisilla markkinoilla vuosina 2008–2010. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten sähkön riskienhallintastrategioiden onnistuneisuutta ja vertailtiin sähkön ja maakaasun hintariskin suojaamismenetelmiä keskenään. Tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää, minkälaisten strategioiden avulla hintariskiltä voidaan parhaiten suojautua eri tilanteissa.
Tutkimus pohjautui aineistoon Nord Pool Spot-markkinoiden sähkön hinnoista sekä Nasdaq OMX Commodities-johdannaispörssissä tehtyjen termiinikauppojen
keskihinnoista. Aineiston perusteella luotiin suojausstrategioita, joilla suojattiin sähkön kuukausittaisia riskipositioita. Näiden strategioiden vertailuaineistona oli sähkön spot-markkinoiden perusteella lasketut kuukausikeskihinnat sekä M-realin todelliset toteutuneet suojauspositiot kultakin tarkasteltavalta kuukaudelta. Tutkimus tehtiin kevään 2011 aikana historialliseen aineistoon pohjautuen. Lisäksi maakaasun ja sähkön hintariskin suojaamista vertailtiin haastatteluista saatujen tietojen pohjalta.
Kaikki tutkimuksessa tarkastellut suojausstrategiat osoittautuivat tulokseltaan paremmaksi kuin tilanne, jossa sähkön hintariskiä ei olisi suojattu lainkaan. Paras tulos saavutettiin kolmelle vuodelle hajautettujen vuositermiinien avulla. Tätäkin parempi tulos oli vertailuaineistona olleella M-realin todellisella suojausstrategialla. Tulokset tukevat riskienhallinnan perusperiaatetta, jonka mukaan hajauttamalla voidaan vähentää riskiä. On kuitenkin suuresti tilanteesta riippuvaista, miten hajauttaminen kannattaa toteuttaa missäkin tilanteessa.
Opinnäytetyön empiirinen osuus käsitti kvantitatiivisen tutkimuksen M-realin sähkön hintariskin suojaamisesta suomalaisilla markkinoilla vuosina 2008–2010. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten sähkön riskienhallintastrategioiden onnistuneisuutta ja vertailtiin sähkön ja maakaasun hintariskin suojaamismenetelmiä keskenään. Tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää, minkälaisten strategioiden avulla hintariskiltä voidaan parhaiten suojautua eri tilanteissa.
Tutkimus pohjautui aineistoon Nord Pool Spot-markkinoiden sähkön hinnoista sekä Nasdaq OMX Commodities-johdannaispörssissä tehtyjen termiinikauppojen
keskihinnoista. Aineiston perusteella luotiin suojausstrategioita, joilla suojattiin sähkön kuukausittaisia riskipositioita. Näiden strategioiden vertailuaineistona oli sähkön spot-markkinoiden perusteella lasketut kuukausikeskihinnat sekä M-realin todelliset toteutuneet suojauspositiot kultakin tarkasteltavalta kuukaudelta. Tutkimus tehtiin kevään 2011 aikana historialliseen aineistoon pohjautuen. Lisäksi maakaasun ja sähkön hintariskin suojaamista vertailtiin haastatteluista saatujen tietojen pohjalta.
Kaikki tutkimuksessa tarkastellut suojausstrategiat osoittautuivat tulokseltaan paremmaksi kuin tilanne, jossa sähkön hintariskiä ei olisi suojattu lainkaan. Paras tulos saavutettiin kolmelle vuodelle hajautettujen vuositermiinien avulla. Tätäkin parempi tulos oli vertailuaineistona olleella M-realin todellisella suojausstrategialla. Tulokset tukevat riskienhallinnan perusperiaatetta, jonka mukaan hajauttamalla voidaan vähentää riskiä. On kuitenkin suuresti tilanteesta riippuvaista, miten hajauttaminen kannattaa toteuttaa missäkin tilanteessa.