Omaisen hyvinvoinnin tukeminen tehohoidossa
Joenpolvi, Minna (2011)
Joenpolvi, Minna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010267
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010267
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää omaisen kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan läheisen tehohoitojakson aikana. Tavoitteena oli tuottaa hoitohenkilökunnalle käytännön työhön toimintamalli omaisen tukemisen helpottamiseksi. Yksityiskohtaisena tavoitteena oli selvittää omaisen tuen tarpeita ja tyytyväisyyttä hoitohenkilökunnalta saamastaan tuesta läheisen tehohoitojakson aikana. Opinnäytetyössä tarkasteltiin hoitohenkilökunnan antamaa tiedollista, emotionaalista, henkistä ja konkreettista tukea. Opinnäytetyön tutkimuskysy-mykset olivat: 1. Minkälaista tukea omainen saa hoitohenkilökunnalta läheisen tehohoitojakson aikana? 2. Minkälaista tukea omaiset tarvitsevat läheisen tehohoitojakson aikana? 3. Minkälaiseksi omainen kokee hyvinvointinsa läheisen tehohoitojakson aikana?
Opinnäytetyö toteutettiin Meilahden sairaalan sydänkirurgisella teho-osastolla. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös avoimen kysymyksen. Kysely-lomakkeita jaettiin kahden ja puolen kuukauden aikana yhteensä 50 kappaletta teho-osastolla käyneille potilaan omaisille. Kyselylomakkeista palautui opinnäytetyön tekijälle yhteensä 42, jolloin vastausprosentiksi tuli 79.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti PASW Statistics 18,0 –ohjelmalla. Aineistosta katsottiin suorat jakaumat, frekvenssit ja prosenttiosuudet sekä numeerisista muuttujista keskiarvot ja keskihajonta. Tuen eri muodoista muodostettiin summamuuttujia, joista tarkasteltiin keskiarvoja, minimi ja maksimi –arvoja sekä Cronbachin alfa –kerroin. Taustamuuttujien yhteyttä omaisen hyvinvointiin ja tuen saannin kokemiseen tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Omaisten esittämät kommentit ja avoimen kysymyksen vastaukset tuotiin esiin sellaisinaan. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta katsottiin Cronbachin alfalla ja koko mittarin Cronbach alfa –kertoimeksi tuli 0,84.
Kyselyyn vastanneista omaisista 61,9% (n=26) oli naisia ja 38,1% (n=16) miehiä. Vastaushet-kellä läheisen tehohoito oli pääsääntöisesti kestänyt 3-7 vuorokautta. Yli puolessa tapauksista läheisen leikkaus oli ollut ennalta suunniteltu. Opinnäytetyön tuloksissa tuli esille, että omaisilla esiintyi selkeitä tiedollisen, emotionaalisen, henkisen ja konkreettisen tuen tarpeita. Suurin osa omaisista oli jokseenkin tyytyväisiä hoitohenkilökunnalta saamaansa tukeen, mutta siitä huolimatta tuen annossa havaittiin puutteita. Omaisilla todettiin läheisen tehohoidosta johtuen sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Suurin osa omaisista koki vointinsa jokseenkin hyväksi läheisensä tehohoidosta huolimatta. Myöskin oma elämäntilanne koettiin kohtalaisen hyväksi. Opinnäytetyön tuloksissa huomattiin, että mitä pitempään läheisen tehohoito oli kestänyt, sitä huonommaksi omainen vointinsa ja elämäntilanteensa koki. Omainen koki läheistään koskevan tiedollisen tuen saannin tärkeämmäksi kuin omaan vointiinsa liittyvän tiedon saannin.
Opinnäytetyön tulosten ja aikaisemman teoriatiedon pohjalta kehitettiin hoitohenkilökunnalle kolmivaiheinen toimintamalli omaisen hyvinvoinnin tukemiseksi teho-osastolla. Jatkokehittämisaiheena olisi kartoittaa toimintamallin käyttöönoton jälkeen sekä hoitohenkilökunnan mielipiteitä toimintamallista että omaisten kokemuksia tuen saannistaan.
Opinnäytetyö toteutettiin Meilahden sairaalan sydänkirurgisella teho-osastolla. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös avoimen kysymyksen. Kysely-lomakkeita jaettiin kahden ja puolen kuukauden aikana yhteensä 50 kappaletta teho-osastolla käyneille potilaan omaisille. Kyselylomakkeista palautui opinnäytetyön tekijälle yhteensä 42, jolloin vastausprosentiksi tuli 79.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti PASW Statistics 18,0 –ohjelmalla. Aineistosta katsottiin suorat jakaumat, frekvenssit ja prosenttiosuudet sekä numeerisista muuttujista keskiarvot ja keskihajonta. Tuen eri muodoista muodostettiin summamuuttujia, joista tarkasteltiin keskiarvoja, minimi ja maksimi –arvoja sekä Cronbachin alfa –kerroin. Taustamuuttujien yhteyttä omaisen hyvinvointiin ja tuen saannin kokemiseen tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Omaisten esittämät kommentit ja avoimen kysymyksen vastaukset tuotiin esiin sellaisinaan. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta katsottiin Cronbachin alfalla ja koko mittarin Cronbach alfa –kertoimeksi tuli 0,84.
Kyselyyn vastanneista omaisista 61,9% (n=26) oli naisia ja 38,1% (n=16) miehiä. Vastaushet-kellä läheisen tehohoito oli pääsääntöisesti kestänyt 3-7 vuorokautta. Yli puolessa tapauksista läheisen leikkaus oli ollut ennalta suunniteltu. Opinnäytetyön tuloksissa tuli esille, että omaisilla esiintyi selkeitä tiedollisen, emotionaalisen, henkisen ja konkreettisen tuen tarpeita. Suurin osa omaisista oli jokseenkin tyytyväisiä hoitohenkilökunnalta saamaansa tukeen, mutta siitä huolimatta tuen annossa havaittiin puutteita. Omaisilla todettiin läheisen tehohoidosta johtuen sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Suurin osa omaisista koki vointinsa jokseenkin hyväksi läheisensä tehohoidosta huolimatta. Myöskin oma elämäntilanne koettiin kohtalaisen hyväksi. Opinnäytetyön tuloksissa huomattiin, että mitä pitempään läheisen tehohoito oli kestänyt, sitä huonommaksi omainen vointinsa ja elämäntilanteensa koki. Omainen koki läheistään koskevan tiedollisen tuen saannin tärkeämmäksi kuin omaan vointiinsa liittyvän tiedon saannin.
Opinnäytetyön tulosten ja aikaisemman teoriatiedon pohjalta kehitettiin hoitohenkilökunnalle kolmivaiheinen toimintamalli omaisen hyvinvoinnin tukemiseksi teho-osastolla. Jatkokehittämisaiheena olisi kartoittaa toimintamallin käyttöönoton jälkeen sekä hoitohenkilökunnan mielipiteitä toimintamallista että omaisten kokemuksia tuen saannistaan.