a2b1-INTEGRIINISPESIFISTEN ENDOSOMAALISTEN RAKENTEIDEN ERISTYS
Korhonen, Maria (2011)
Korhonen, Maria
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010264
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053010264
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Jyväskylän yliopistossa, echovirus 1:tä tutkivassa tutkimusryhmässä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää menetelmä, jossa a2b1-integriini-spesifisiä endosomaalisia rakenteita saataisiin eristettyä solun muista kalvorakenteista. Menetelmän avulla endosytoosireitin rakenteita pystytään karakterisoimaan paremmin.
Solujen fraktiointi sekä soluelinten eristäminen on biokemiassa nykyään paljon esillä. Eristämiseen käytettävät menettelytavat ovat kuitenkin melko uusia ja niitä on
kehitetty vasta 60-luvulta lähtien. Tämän vuoksi aikaisempia tutkimuksia aiheesta ei ole paljoakaan saatavilla. Eristäminen on kuitenkin biokemiassa tärkeää, sillä puhtaista ja eristetyistä rakenteista pystytään tutkimaan paremmin niiden sisältämiä proteiineja ja lipidejä, ja tätä kautta löytämään mahdollisesti kokonaan uusia ominaisuuksia niiden rakenteille.
Tutkimuksessa a2b1-integriini-spesifisiä endosomaalisia rakenteita eristettiin sakkaroosigradientin avulla. Tutkimusta varten tuotettiin, puhdistettiin ja biotinyloitiin a2-vasta-ainetta. Kokeet tehtiin SAOS-soluilla. a2b1 -integriinin soluun sisäänmeno indusoitiin sitomalla solun pinnan a2b1-integriineihin biotinyloitua hiiren anti-integriini a2-vasta-ainetta. Ja tämän jälkeen soluille sidottiin streptavidiinilla päällystetyt polystyreeni helmet. Gradientista syntynyt fraktio sisälsi puhdistettuja, eristettyjä solunsisäisiä rakenteita.
Menetelmä, jolla koe suoritettiin, oli onnistunut. a2b1-integriini-spesifisiset endosomaaliset rakenteet saatiin eristettyä melko puhtaasti. Kokeessa syntyneistä tuloksista saatiin arvokasta tietoa jatkotutkimuksia ajatellen, ja niitä voidaan hyödyntää myöhemmissä kokeissa.
Solujen fraktiointi sekä soluelinten eristäminen on biokemiassa nykyään paljon esillä. Eristämiseen käytettävät menettelytavat ovat kuitenkin melko uusia ja niitä on
kehitetty vasta 60-luvulta lähtien. Tämän vuoksi aikaisempia tutkimuksia aiheesta ei ole paljoakaan saatavilla. Eristäminen on kuitenkin biokemiassa tärkeää, sillä puhtaista ja eristetyistä rakenteista pystytään tutkimaan paremmin niiden sisältämiä proteiineja ja lipidejä, ja tätä kautta löytämään mahdollisesti kokonaan uusia ominaisuuksia niiden rakenteille.
Tutkimuksessa a2b1-integriini-spesifisiä endosomaalisia rakenteita eristettiin sakkaroosigradientin avulla. Tutkimusta varten tuotettiin, puhdistettiin ja biotinyloitiin a2-vasta-ainetta. Kokeet tehtiin SAOS-soluilla. a2b1 -integriinin soluun sisäänmeno indusoitiin sitomalla solun pinnan a2b1-integriineihin biotinyloitua hiiren anti-integriini a2-vasta-ainetta. Ja tämän jälkeen soluille sidottiin streptavidiinilla päällystetyt polystyreeni helmet. Gradientista syntynyt fraktio sisälsi puhdistettuja, eristettyjä solunsisäisiä rakenteita.
Menetelmä, jolla koe suoritettiin, oli onnistunut. a2b1-integriini-spesifisiset endosomaaliset rakenteet saatiin eristettyä melko puhtaasti. Kokeessa syntyneistä tuloksista saatiin arvokasta tietoa jatkotutkimuksia ajatellen, ja niitä voidaan hyödyntää myöhemmissä kokeissa.