Monipaikkaisen minifermentorin validointi mikrobiologisiin määrityksiin
Hakonen, Virpi (2011)
Hakonen, Virpi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710030
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Samplion Oy:n toimeksiannosta Jyväskylän ammattikorkeakoulun kemian laboratorion tiloissa. Työn tavoitteena oli validoida putkimenetelmän sovelluksena kehitetty PMEU-laitteisto (Portable Microbe Enrichment Unit). PMEU-tulosten vertailua varten työssä tehtiin myös rinnalla mikrobiviljelyitä pesäkeluku-menetelmällä käyttäen Petrifilm-kasvatusalustaa. Tarkoituksena oli tarkistaa PMEU-laitteiston toimivuus kvantitatiivisessa mikrobiologisessa määrityksessä valmista bakteerisuspensiota käyttäen.
Putkimenetelmää käytetään vesinäytteiden bakteriologisessa tutkimuksessa. Liuosputkissa olevista näytteistä tai niiden laimennoksista on tarkoitus saada vain osaan positiivinen ja osaan negatiivinen tulos, jotta mikrobien lukumäärä voidaan laskea. Määritys perustuu olettamuksiin, että mikrobit ovat hajautuneet sattumanvaraisesti näytteeseen ja jokainen solu pystyy yksin panemaan putkessa alulle positiivisen reaktion. Näin saadaan MPN (Most probable number).
Pesäkelukumenetelmällä näytteen laimennosta pipetoitiin kasvualustalle, tässä työssä Petrifilmille. Inkuboinnin jälkeen laskettiin pesäkkeitä muodostavien yksiköiden (PMY) lukumäärä millilitrassa näytettä. Kasvatusalustoille haettiin sopivaa laimennostasoa, jotta pesäkkeiden määrä oli n. 30 – 100 PMY.
Tuloksien mukaan tehty kuvaaja ei ollut odotettu. Oletettavasti E.coli-bakteerikannan muuntuminen johti saatuihin, epäluotettaviin tuloksiin. Muuntuminen johtui todennäköisesti siitä, että käytettiin aina edellisestä mittauksesta saatua kantaa seuraavaan analyysiin, jonka seurauksena tapahtui selektiota ja bakteerikannan kasvunopeus kasvoi. Tästä seuraa se, että kasvu näkyy aikaisemmin, mitä pidemmälle mennään analyyseissä ja saadaan enemmän positiivisia tuloksia saman kasvatusajan jälkeen.
Putkimenetelmää käytetään vesinäytteiden bakteriologisessa tutkimuksessa. Liuosputkissa olevista näytteistä tai niiden laimennoksista on tarkoitus saada vain osaan positiivinen ja osaan negatiivinen tulos, jotta mikrobien lukumäärä voidaan laskea. Määritys perustuu olettamuksiin, että mikrobit ovat hajautuneet sattumanvaraisesti näytteeseen ja jokainen solu pystyy yksin panemaan putkessa alulle positiivisen reaktion. Näin saadaan MPN (Most probable number).
Pesäkelukumenetelmällä näytteen laimennosta pipetoitiin kasvualustalle, tässä työssä Petrifilmille. Inkuboinnin jälkeen laskettiin pesäkkeitä muodostavien yksiköiden (PMY) lukumäärä millilitrassa näytettä. Kasvatusalustoille haettiin sopivaa laimennostasoa, jotta pesäkkeiden määrä oli n. 30 – 100 PMY.
Tuloksien mukaan tehty kuvaaja ei ollut odotettu. Oletettavasti E.coli-bakteerikannan muuntuminen johti saatuihin, epäluotettaviin tuloksiin. Muuntuminen johtui todennäköisesti siitä, että käytettiin aina edellisestä mittauksesta saatua kantaa seuraavaan analyysiin, jonka seurauksena tapahtui selektiota ja bakteerikannan kasvunopeus kasvoi. Tästä seuraa se, että kasvu näkyy aikaisemmin, mitä pidemmälle mennään analyyseissä ja saadaan enemmän positiivisia tuloksia saman kasvatusajan jälkeen.