Lantio-alaraajaketjun toiminnallisten asennonhallinnan harjoitteiden vaikutus yhden jalan staattiseen tasapainoon, ketteryyteen ja koordinaatioon 13–14 -vuotiailla jalkapalloilijapojilla
Pihlainen, Antti-Pekka; Säippä, Kalle (2011)
Pihlainen, Antti-Pekka
Säippä, Kalle
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269830
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, pystytäänkö toiminnallisilla lantio- alaraajaketjun hallinnan harjoitteilla vaikuttamaan yhden jalan staattiseen tasapainoon, sekä lajinomaiseen ketteryyteen ja koordinaatioon 13- 14 vuoden ikäisillä jalkapalloilijapojilla. Tutkimus laitettiin alulle alkuvuodesta 2010 ja sopimus yhteistyöstä Musan Salaman kanssa tehtiin tammikuussa 2010. Tutkimukseen osallistui 17 MuSan C-96 joukkueen jäsentä. Alkumittaukset pidettiin toukokuun 31. päivä, jonka jälkeen osallistujat jaettiin kahdeksan hengen tutkimusryhmään ja yhdeksän hengen vertailuryhmään. Tutkimusryhmä aloitti kahdeksan viikon harjoitusjakson kesäkuun alusta alkaen. Harjoittelu toteutettiin kolmesti viikossa joukkueen omien harjoitusten yhteydessä. Harjoitteet olivat toiminnallisia lantio–alaraajaketjun hallinnan harjoitteita, joita harjoiteltiin neuromuskulaarisen harjoittelun periaattein.
Mittareina tutkimuksessa käytettiin Metitur- voimalevyanturia ja Suomen Palloliiton käyttämää ketteryys- koordinaatiorataa. Metitur- voimalevyanturista saimme kolme kriteeriä yhden jalan staattisen tasapainon arviointiin. Kriteerit olivat huojunnan määrät AP- ja ML- suuntaan, sekä vauhtimomentin arvon. Ketteryys- koordinaatioradasta saimme tulokset lajinomaisen suorituskyvyn arviointiin. Mittaukset suoritettiin kahdeksan viikon välein toisistaan. Tarkastelimme myös kasvun vaikutusta tuloksiin.
Kahdeksan viikon harjoitusjakson jälkeen saimme positiivisia tuloksia arvioiden jalkapallolle lajinomaista suorituskykyä. Tutkimusryhmän tulokset olivat kehittyneet kahdeksan viikon aikana 25 % enemmän kuin vertailuryhmän tulokset. Sen sijaan tulokset yhden jalan staattista tasapainoa arvioidessa olivat hyvin vaihtelevia. Tutkimusryhmän AP- suuntaisen huojunnan tulokset parantuivat harjoittelujakson jälkeen, sen sijaan ML- suuntaisessa huojunnassa ei muutosta juuri tapahtunut. Vauhtimomentin tulokset vaihtelivat ryhmän sisällä hyvin paljon, joten linkkiä toiminnallisten lantio- alaraajaketjun hallinnan harjoitteiden vaikutuksesta ei löytynyt.
Tulevaisuudessa Musan Salama pystyy käyttämään tutkimuksemme teoriapohjaa ja kokemusta käytännön tasolla toteutetusta harjoittelusta ja näin kehittämään joukkueidensa harjoittelua.
Mittareina tutkimuksessa käytettiin Metitur- voimalevyanturia ja Suomen Palloliiton käyttämää ketteryys- koordinaatiorataa. Metitur- voimalevyanturista saimme kolme kriteeriä yhden jalan staattisen tasapainon arviointiin. Kriteerit olivat huojunnan määrät AP- ja ML- suuntaan, sekä vauhtimomentin arvon. Ketteryys- koordinaatioradasta saimme tulokset lajinomaisen suorituskyvyn arviointiin. Mittaukset suoritettiin kahdeksan viikon välein toisistaan. Tarkastelimme myös kasvun vaikutusta tuloksiin.
Kahdeksan viikon harjoitusjakson jälkeen saimme positiivisia tuloksia arvioiden jalkapallolle lajinomaista suorituskykyä. Tutkimusryhmän tulokset olivat kehittyneet kahdeksan viikon aikana 25 % enemmän kuin vertailuryhmän tulokset. Sen sijaan tulokset yhden jalan staattista tasapainoa arvioidessa olivat hyvin vaihtelevia. Tutkimusryhmän AP- suuntaisen huojunnan tulokset parantuivat harjoittelujakson jälkeen, sen sijaan ML- suuntaisessa huojunnassa ei muutosta juuri tapahtunut. Vauhtimomentin tulokset vaihtelivat ryhmän sisällä hyvin paljon, joten linkkiä toiminnallisten lantio- alaraajaketjun hallinnan harjoitteiden vaikutuksesta ei löytynyt.
Tulevaisuudessa Musan Salama pystyy käyttämään tutkimuksemme teoriapohjaa ja kokemusta käytännön tasolla toteutetusta harjoittelusta ja näin kehittämään joukkueidensa harjoittelua.