Rahanpesurikokset rikoksentekijän näkökulmasta
Haverinen, Heidi (2011)
Haverinen, Heidi
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269764
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitkä rahanpesumuodot on säädetty rangaistaviksi rikoslaissa ja mitkä ovat ne keskeisimmät tunnusmerkistötekijät, joiden täyttyminen on myös rahanpesun rangaistavuuden edellytys. Vuonna 2003 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä rahanpesu sai oman rikostunnusmerkistönsä, jolla pyrittiin helpottamaan tuomioistuinten työtä. Muutoksen myötä rikoksentekijän on yhä vaikeampi toteuttaa rahanpesurikosta ja samalla kiinnijäämisriski on myös aiempaa suurempi.
Opinnäytetyön teoriaosassa luodaan kokonaiskuva rahanpesusta, rangaistaviksi säädetyistä rahanpesumuodoista sekä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat rahanpesurikoksesta tuomitsemiseen. Rahanpesulakia sivutaan työssä kevyesti, koska laki liittyy läheisesti rahanpesun torjuntaan ja torjuntaan liittyviä asioita ei tulla käsittelemään työssä tarkemmin. Empiirisessä osassa tutkitaan eri oikeusasteiden antamia rahanpesutuomiota ja tuodaan esille tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet oikeuden antamaan päätökseen. Oikeustapauksista käy hyvin ilmi, miten merkittävässä asemassa rahanpesun tunnusmerkistötekijät ovat tuomiota annettaessa.
Opinnäytetyön lähdeaineisto koostuu rikoslainsäädännöstä ja kotimaisesta rahanpesuun liittyvästä kirjallisuudesta. Työssä on hyödynnetty myös elektronista mediaa. Tutkimusmenetelmänä on teorian havainnollistamiseksi käytetty käräjä- ja hovioikeuden sekä korkeimman oikeuden oikeustapauksia.
Tutkimuksessa selviää, että rahanpesun kansainvälisyys ja palkattujen rahanpesijöiden käyttäminen tuo uusia haasteita niin viranomaisille kuin myös tuomioistuimille. Oikeustapaukset osoittavat myös, miten vaikea on näyttää asioita toteen, jotta rikokseen syyllistyneelle voitaisiin antaa oikeudenmukainen rangaistus.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että myös esirikoksentekijä voitaisiin tuomita niin sanotusta itsepesusta. Tämä johtaisi siihen, että rahanpesurikoksista annettavien tuomioiden määrät lisääntyisivät. Tällä hetkellä suuri osa rahanpesutapauksista jää viranomaisten toimivallan ulottumiin, koska esirikokseen syyllistynyt pesee itse rikoksella hankittua rahaa ilman ulkopuolista apua.
Opinnäytetyön teoriaosassa luodaan kokonaiskuva rahanpesusta, rangaistaviksi säädetyistä rahanpesumuodoista sekä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat rahanpesurikoksesta tuomitsemiseen. Rahanpesulakia sivutaan työssä kevyesti, koska laki liittyy läheisesti rahanpesun torjuntaan ja torjuntaan liittyviä asioita ei tulla käsittelemään työssä tarkemmin. Empiirisessä osassa tutkitaan eri oikeusasteiden antamia rahanpesutuomiota ja tuodaan esille tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet oikeuden antamaan päätökseen. Oikeustapauksista käy hyvin ilmi, miten merkittävässä asemassa rahanpesun tunnusmerkistötekijät ovat tuomiota annettaessa.
Opinnäytetyön lähdeaineisto koostuu rikoslainsäädännöstä ja kotimaisesta rahanpesuun liittyvästä kirjallisuudesta. Työssä on hyödynnetty myös elektronista mediaa. Tutkimusmenetelmänä on teorian havainnollistamiseksi käytetty käräjä- ja hovioikeuden sekä korkeimman oikeuden oikeustapauksia.
Tutkimuksessa selviää, että rahanpesun kansainvälisyys ja palkattujen rahanpesijöiden käyttäminen tuo uusia haasteita niin viranomaisille kuin myös tuomioistuimille. Oikeustapaukset osoittavat myös, miten vaikea on näyttää asioita toteen, jotta rikokseen syyllistyneelle voitaisiin antaa oikeudenmukainen rangaistus.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että myös esirikoksentekijä voitaisiin tuomita niin sanotusta itsepesusta. Tämä johtaisi siihen, että rahanpesurikoksista annettavien tuomioiden määrät lisääntyisivät. Tällä hetkellä suuri osa rahanpesutapauksista jää viranomaisten toimivallan ulottumiin, koska esirikokseen syyllistynyt pesee itse rikoksella hankittua rahaa ilman ulkopuolista apua.