Eräiden 2000-luvun pientalojen ilmanpitävyys ja energiatehokkuus
Kaukola-Risku, Juuso (2011)
Kaukola-Risku, Juuso
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259576
Tiivistelmä
Vuonna 2001 ilmestyneessä rakennusmääräyskokoelmassa mainittiin ensimmäistä kertaa suositusarvo rakennuksien ilmanpitävyydelle. Suositusarvo aiheutti Suomessa mittausaallon, joka johti hiljalleen rakennusten tiiveysmittauksien tulon osaksi rakennuksien teknistä laatua. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia eräiden 2000-luvulla rakennettujen erilliskohteiden ilmantiiveysarvoja ja vertailla niitä aikaisempien tutkimuksien kanssa. Opinnäytetyössä tutkittiin myös pintapuolisesti otannan kohteiden energiantehokkuutta sekä pohdittiin ilmantiiveyden
tulevaisuutta. Lisäksi osalle opinnäytetyön otannan ulkopuolelle jääneille kohteille määriteltiin vuonna 2012 voimaan tuleva ilmavuotoluku q50.
Opinnäytetyön tutkimuskohteina oli Oulun seudun ammattikorkeakoulun rakennuslaboratorion 2007 – 2009 tekemiä ilmatiiveysmittauksia. Mittaustulokset eivät kuitenkaan sisältäneet kaikkia opinnäytetyössä tarvittuja lähtötietoja, joten tarvittavien tietojen saamiseksi kohteisiin lähetettiin lisäkyselykirje. Kaikkiaan ilmavuotovertailuun saatiin 22 kohdetta, joista yksi rajattiin tarkastelun ulkopuolelle rakennuksen iän vuoksi. Vertailuaineistona käytettiin aikaisempia ilmavuototutkimuksia muun muassa VTT:n Oulun asuntomessualueelle tekemiä ilmavuotomittauksia.
Aikaisempiin aineistoihin verrattuna voitiin todeta ilmavuotolukujen n50 pienentyneen osittain jopa kolmasosaan. Erityisesti puurunkoiset paikalla rakennetut
kohteet pärjäsivät hyvin verrattuna aikaisempiin mittaustuloksiin. Toisaalta kohteiden energiatehokkuudesta saatiin osittain ristiriitaisia tuloksia ilmavuotoluku-
jen kanssa. Opinnäytetyön otannan hatarimmat rakenteet olivat keskimäärin muita rakenteita energiatehokkaampia, mikä puolestaan on ristiriidassa aikaisempien ilmatiiveysmittauksien kanssa. Määriteltyjen q50-arvojen todettiin myötäilevän vanhoja n50-arvoja, mutta arvoja laskettaessa huomattiin, että uudistus tiukentaa suurien rakennuksien ilmavuotolukuja paikoin jopa hyvinkin voimakkaasti.
tulevaisuutta. Lisäksi osalle opinnäytetyön otannan ulkopuolelle jääneille kohteille määriteltiin vuonna 2012 voimaan tuleva ilmavuotoluku q50.
Opinnäytetyön tutkimuskohteina oli Oulun seudun ammattikorkeakoulun rakennuslaboratorion 2007 – 2009 tekemiä ilmatiiveysmittauksia. Mittaustulokset eivät kuitenkaan sisältäneet kaikkia opinnäytetyössä tarvittuja lähtötietoja, joten tarvittavien tietojen saamiseksi kohteisiin lähetettiin lisäkyselykirje. Kaikkiaan ilmavuotovertailuun saatiin 22 kohdetta, joista yksi rajattiin tarkastelun ulkopuolelle rakennuksen iän vuoksi. Vertailuaineistona käytettiin aikaisempia ilmavuototutkimuksia muun muassa VTT:n Oulun asuntomessualueelle tekemiä ilmavuotomittauksia.
Aikaisempiin aineistoihin verrattuna voitiin todeta ilmavuotolukujen n50 pienentyneen osittain jopa kolmasosaan. Erityisesti puurunkoiset paikalla rakennetut
kohteet pärjäsivät hyvin verrattuna aikaisempiin mittaustuloksiin. Toisaalta kohteiden energiatehokkuudesta saatiin osittain ristiriitaisia tuloksia ilmavuotoluku-
jen kanssa. Opinnäytetyön otannan hatarimmat rakenteet olivat keskimäärin muita rakenteita energiatehokkaampia, mikä puolestaan on ristiriidassa aikaisempien ilmatiiveysmittauksien kanssa. Määriteltyjen q50-arvojen todettiin myötäilevän vanhoja n50-arvoja, mutta arvoja laskettaessa huomattiin, että uudistus tiukentaa suurien rakennuksien ilmavuotolukuja paikoin jopa hyvinkin voimakkaasti.