Ilmatievälineet ensihoidossa : Kartoittava tutkimus ensihoidossa käytössä olevista ilmatievälineistä
Kiili, Joonas; Hilli, Samuel (2011)
Kiili, Joonas
Hilli, Samuel
Savonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259570
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259570
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa eri ilmatienturvaamisvälineiden ja kapnometrin käyttöä sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa ja terveyskeskuksissa. Kiinnostuksen kohteina olivat myös perusteet valittujen ilmatievälineiden käyttöön. Tutkimuksella pyrittiin myös kartoittamaan käyttöön annettavan koulutuksen määrää ja laatua sekä koulutuksen puutteita. Tavoitteena oli lisätä ensi-hoidon toimijoiden tietoisuutta käytössä olevista ilmatievälineistä.
Teoriataustassa käsittellään hengitysteiden anatomiaa, hengityksen fysiologiaa, ilmateiden varmis-tamisen indikaatioita ja ilmatiehallinnan menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivis-ta tutkimusmenetelmää. Kohderyhmänä olivat pelastuslaitokset, yksityiset sairaankuljetusyritykset ja terveyskeskukset Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon alueella. Aineisto kerättiin puolistruk-turoidulla kyselylomakkeella ja analysoitiin SPSS- ja Microsoft Excel -ohjelmien avulla.
Kyselyyn vastasi 37 toimipistettä Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien alueil-ta. Vastausprosentti oli 53. Kaikista työyksiköistä löytyivät nielutuubi, naamari-palje ja intubaa-tioputki. Larynxtuubi oli vaihtoehtoisista välineistä suosituin, ja se oli käytössä 90 prosentissa toi-mipisteistä. Eniten huolta aiheuttaneita tutkimustuloksia olivat kapnometrin käytön vähäisyys ter-veyskeskuksissa ja perustason ambulansseissa, lisäkoulutuksen vähäisyys sekä sairaanhoitopiiri-en ohjeistuksen puuttuminen monesta toimipisteestä.
Kehitettävää on eniten lisäkoulutuksessa, kapnometrien/grafien käytössä ja välineiden käytön oh-jeistamisessa. Lisäkoulutuksen määrää tulisi lisätä ja koulutusta yhtenäistää eri yksiköiden välillä. Kapnometri/grafi tulisi hankkia jokaiseen yksikköön, jossa suoritetaan ilmateidenvarmistuksia intu-boimalla tai vaihtoehtoisilla ilmatievälineillä. Kaikkiin sairaanhoitopiireihin tulisi saada kaikkia työ-yksiköitä koskeva hoito-ohjeistus ilmateidenvarmistamista koskien.
Teoriataustassa käsittellään hengitysteiden anatomiaa, hengityksen fysiologiaa, ilmateiden varmis-tamisen indikaatioita ja ilmatiehallinnan menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivis-ta tutkimusmenetelmää. Kohderyhmänä olivat pelastuslaitokset, yksityiset sairaankuljetusyritykset ja terveyskeskukset Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon alueella. Aineisto kerättiin puolistruk-turoidulla kyselylomakkeella ja analysoitiin SPSS- ja Microsoft Excel -ohjelmien avulla.
Kyselyyn vastasi 37 toimipistettä Keski-Suomen, Etelä- ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien alueil-ta. Vastausprosentti oli 53. Kaikista työyksiköistä löytyivät nielutuubi, naamari-palje ja intubaa-tioputki. Larynxtuubi oli vaihtoehtoisista välineistä suosituin, ja se oli käytössä 90 prosentissa toi-mipisteistä. Eniten huolta aiheuttaneita tutkimustuloksia olivat kapnometrin käytön vähäisyys ter-veyskeskuksissa ja perustason ambulansseissa, lisäkoulutuksen vähäisyys sekä sairaanhoitopiiri-en ohjeistuksen puuttuminen monesta toimipisteestä.
Kehitettävää on eniten lisäkoulutuksessa, kapnometrien/grafien käytössä ja välineiden käytön oh-jeistamisessa. Lisäkoulutuksen määrää tulisi lisätä ja koulutusta yhtenäistää eri yksiköiden välillä. Kapnometri/grafi tulisi hankkia jokaiseen yksikköön, jossa suoritetaan ilmateidenvarmistuksia intu-boimalla tai vaihtoehtoisilla ilmatievälineillä. Kaikkiin sairaanhoitopiireihin tulisi saada kaikkia työ-yksiköitä koskeva hoito-ohjeistus ilmateidenvarmistamista koskien.