"Ei ne oikein halua apua." : Terveydenhoitajien kokemuksia maahanmuuttajanaisten kohtaamasta parisuhdeväkivallasta
Vierola, Eeva (2010)
Vierola, Eeva
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259552
Tiivistelmä
Naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta löytyy paljon kirjallisuutta, mutta maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa on tutkittu vähemmän. Ulkomaalaisväestön lisääntyessä aihe tulee ajankohtaisemmaksi terveydenhuollon piirissä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisesta parisuhdeväkivallasta maahanmuuttajanaiset kärsivät. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, miten terveydenhoitajat voivat puuttua parisuhdeväkivaltaan ja mitkä ovat heidän käytössään olevat auttamisen välineet.
Opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto on kerätty haastattelemalla kahta terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Teoreettisessa viitekehyksessä on kerrottu parisuhdeväkivallan eri muodoista, monikulttuurisuuden tuomista haasteista sekä terveydenhuollon ammattilaisten keinoista auttaa parisuhdeväkivallasta kärsivää naista.
Tutkimustulosten mukaan naiset voivat kärsiä väkivallan kaikista eri muodoista riippumatta heidän kansallisuudesta ja kulttuurista, mutta jokin tietty väkivallan muoto voi korostua olosuhteista riippuen. Usein nainen kertoo itse, jos hän on kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, mutta muiden väkivallan muotojen kohdalla tilanne voi jäädä huomaamatta. Terveydenhoitajat kokivat, että heidän auttamismahdollisuudet ovat rajal-liset. Se, mitä he pystyvät tekemään, on kuunnella naista ja yrittää ohjata hänet auttavan tahon piiriin. Toisesta kulttuurista tulevaa naista voi olla vaikeampi auttaa, silloin kun yhteistä kieltä ei ole ja nainen ei itse kulttuurierojen vuoksi tunnista olevansa parisuhdeväkivallan uhri. Maahanmuuttajanaisten kanssa luottamuksen syntyminen on eriar-voisen tärkeää ja vie paljon aikaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että fyysisestä väkivallasta naiset kertovat useammin kuin muista väkivallan muodoista, mikä voi johtua siitä, että nainen ei tunnista olevansa väkivallan uhri. Tästä johtuen terveydenhuollossa tulisikin rutiininomaisesti kartoittaa mahdollinen väkivalta parisuhteessa. Maahanmuuttajanaisten kohdalla Suomen lainsää-dännöstä ja perus- ja erityispalveluista kertominen on tärkeää. Ammattilaisten saatavilla tulisi olla sellaista koulutusta, että väkivalta on helpommin tunnistettavissa ja uhrin auttamiseen paremmat välineet. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka hoitotyön ammattilaiset ovat onnistuneet työssään ehkäistä parisuhdeväkivaltaa ja auttaa siitä kärsiviä naisia.
Opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto on kerätty haastattelemalla kahta terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Teoreettisessa viitekehyksessä on kerrottu parisuhdeväkivallan eri muodoista, monikulttuurisuuden tuomista haasteista sekä terveydenhuollon ammattilaisten keinoista auttaa parisuhdeväkivallasta kärsivää naista.
Tutkimustulosten mukaan naiset voivat kärsiä väkivallan kaikista eri muodoista riippumatta heidän kansallisuudesta ja kulttuurista, mutta jokin tietty väkivallan muoto voi korostua olosuhteista riippuen. Usein nainen kertoo itse, jos hän on kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, mutta muiden väkivallan muotojen kohdalla tilanne voi jäädä huomaamatta. Terveydenhoitajat kokivat, että heidän auttamismahdollisuudet ovat rajal-liset. Se, mitä he pystyvät tekemään, on kuunnella naista ja yrittää ohjata hänet auttavan tahon piiriin. Toisesta kulttuurista tulevaa naista voi olla vaikeampi auttaa, silloin kun yhteistä kieltä ei ole ja nainen ei itse kulttuurierojen vuoksi tunnista olevansa parisuhdeväkivallan uhri. Maahanmuuttajanaisten kanssa luottamuksen syntyminen on eriar-voisen tärkeää ja vie paljon aikaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että fyysisestä väkivallasta naiset kertovat useammin kuin muista väkivallan muodoista, mikä voi johtua siitä, että nainen ei tunnista olevansa väkivallan uhri. Tästä johtuen terveydenhuollossa tulisikin rutiininomaisesti kartoittaa mahdollinen väkivalta parisuhteessa. Maahanmuuttajanaisten kohdalla Suomen lainsää-dännöstä ja perus- ja erityispalveluista kertominen on tärkeää. Ammattilaisten saatavilla tulisi olla sellaista koulutusta, että väkivalta on helpommin tunnistettavissa ja uhrin auttamiseen paremmat välineet. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka hoitotyön ammattilaiset ovat onnistuneet työssään ehkäistä parisuhdeväkivaltaa ja auttaa siitä kärsiviä naisia.