Kotiuttamisen kehittäminen Porin perusturvassa ja sen yhteistoiminta-alueilla
Riihikoski, Marika (2011)
Riihikoski, Marika
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249458
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kehittää Porin Perusturvan ja yhteistoiminta-alueiden kotiutuksen käytäntöjä. Tavoitteena oli laatia ehdotelma siitä, miten kotiuttamista kannattaa kehittää. Porin Perusturvassa ja sen yhteistoiminta-alueilla oli noussut tarve kotiuttamisen kehittämiselle siinä havaittujen ongelmien vuoksi. Erityisesti viikonloppuja edeltäviin perjantaipäiviin painottuva kotiuttaminen koettiin vaikeaksi. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedettiin, että kotiuttamisen onnistuminen on tärkeää muun muassa siitä syystä, että laitoshoidon pitkittyminen lisää pitkäaikaishoitoon joutumisen riskiä. Lisäksi erityisesti erikoissairaanhoito on lyhentänyt hoitoaikoja, mikä asettaa kotiuttamisen toimivuudelle uudenlaisia haasteita.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin (N=5 ) keväällä 2010. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluin, joihin osallistui yhteensä 25 henkilöä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla.
Haastateltavat katsoivat kotiutuksen alkavan vasta siinä vaiheessa, kun sairaalasta ilmoitettiin asiakkaan kotiin palaamisesta. Ilmoitukset sairaalasta tulivat usein liian myöhään, jolloin asiakkaiden kotiutumisia jouduttiin siirtämään. Kotikäynneillä ei ollut ajallisesti mahdollisuus hoitaa yllättäen tulevia kotiutumisia. Useilla alueilla kotiutuksia ei ennakoitu millään tavalla. Sairaaloissa pidettäviä hoitokokouksia järjestettiin harvoin. Hoitotyön kirjaamisen sisältö ja rakenne vaihtelivat alueittain. Kotona hoidettavat asiakkaat olivat myös huonompikuntoisia kuin aikaisemmin. Erityisen vahvasti tuloksista nousi lääkepoikkemien esiintyminen kotiutusten yhteydessä. Tuloksista nousi esiin myös paljon hyvin toimivia käytäntöjä. Hyvin toimivat käytännöt vaihtelivat alueittain.
Tulosten pohjalta kehittämisehdotuksiksi esitettiin lääkehoidon ja viestinnän kehittämistä. Kuntouttavan työotteen lisääminen katsottiin myös tärkeäksi. Erityisesti asiakasturvallisuuden, hoidon jatkuvuuden sekä yhdenmukaisen toiminnan näkökulmasta kotiuttamista ehdotettiin mallinnettavaksi.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin (N=5 ) keväällä 2010. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluin, joihin osallistui yhteensä 25 henkilöä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysilla.
Haastateltavat katsoivat kotiutuksen alkavan vasta siinä vaiheessa, kun sairaalasta ilmoitettiin asiakkaan kotiin palaamisesta. Ilmoitukset sairaalasta tulivat usein liian myöhään, jolloin asiakkaiden kotiutumisia jouduttiin siirtämään. Kotikäynneillä ei ollut ajallisesti mahdollisuus hoitaa yllättäen tulevia kotiutumisia. Useilla alueilla kotiutuksia ei ennakoitu millään tavalla. Sairaaloissa pidettäviä hoitokokouksia järjestettiin harvoin. Hoitotyön kirjaamisen sisältö ja rakenne vaihtelivat alueittain. Kotona hoidettavat asiakkaat olivat myös huonompikuntoisia kuin aikaisemmin. Erityisen vahvasti tuloksista nousi lääkepoikkemien esiintyminen kotiutusten yhteydessä. Tuloksista nousi esiin myös paljon hyvin toimivia käytäntöjä. Hyvin toimivat käytännöt vaihtelivat alueittain.
Tulosten pohjalta kehittämisehdotuksiksi esitettiin lääkehoidon ja viestinnän kehittämistä. Kuntouttavan työotteen lisääminen katsottiin myös tärkeäksi. Erityisesti asiakasturvallisuuden, hoidon jatkuvuuden sekä yhdenmukaisen toiminnan näkökulmasta kotiuttamista ehdotettiin mallinnettavaksi.