"Se oli mulle sellanen riehakas hetki" : ARXin Intokoulu varhaiskasvattajien sosiokulttuurisena innostajana taidekasvatuksessa
Keltti, Pia (2011)
Keltti, Pia
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249446
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249446
Tiivistelmä
Intokoulu on Hämeenlinnan Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin ja Hämeenlinnan varhaiskasvatuspalvelujen yhteistyömuoto, jolla viedään taidekasvatusta osaksi varhaiskasvatuksen arkea. ARX, työn tilaaja, halusi tietää, miten uusi toimintamalli, jossa keskeistä on toimijoiden osallisuus, toimii. Opinnäytetyöllä selvitettiin, mitkä ovat keskeisiä tekijöitä toiminnan turvaamiseksi tulevaisuudessa, ja millaisilla toimenpiteillä kulttuurituottaja voi asiaa edesauttaa.
Kehittämishankkeessa oli toimintatutkimuksen piirteitä. Tärkeimmät tiedonhankintamenetelmät olivat osallistuva havainnointi sekä teemahaastattelu. Työssä kerrottiin paljon taidekasvatuksen merkityksestä lapsen kehitykselle sekä työtavaksi valitusta pedagogisesta dokumentoinnista, sillä opinnäytetyötä voidaan käyttää työkaluna varhaiskasvattajien innostamisessa toimintaan. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiokulttuurisen innostamisen teoria. Toimintaa peilattiin teorian rakennepuihin, joita ovat osallistujat, tekeminen, aika, instituutio, sosiaalinen suhde, strategia ja filosofia. Erityisesti haluttiin nostaa esille toimintaan liittyvät uhat ja toiveet.
Intotyöryhmä oli sisäistänyt sosiokulttuurisen innostamisen teorian toiminnassaan sen kaikkien rakennepuiden osalta. Oleelliseksi muodostuu jatkossa tietämyksen siirtäminen varhaiskasvattajien piiriin laajemmin. Toiminnalle koettiin uhkaksi henkilöityminen, työn alisuorittaminen, resurssit ja päiväkotien joustonvara. Tulevaisuuden toiveita olivat koulutus, aikaa keskustelulle, resurssit, julkisuus, poliittinen tahtotila, toiminnan tehostaminen ja ajattelun muutos laajemminkin varhaiskasvatuksessa. Muiksi eteenpäin vieviksi seikoiksi nousivat työparit, lasten vanhempien ja esimiesten pitäminen ajan tasalla sekä Intotyöryhmän toiminta tulevaisuudessakin. Tähän saakka Intokoulumallissa on keskitytty työkalun, pedagogisen dokumentoinnin, opetteluun. Jatkossa on hyvä painottaa taidekasvatuksellista sisältöä.
Kulttuurituottajalla Intokoulumallissa on merkittävä rooli. Hän toimii työryhmän innostajana, mutta ammattitaitonsa ja edustamansa kulttuurilaitoksen kautta hänellä on monenlaisia työkaluja toiminnan kehittämiseen jatkossakin. Näistä toiminta- ja tiedotussuunnitelman laadinta ja taidekasvatuksellisen sisällön korostaminen ovat oleellisimmat.
Kuntasektorilla eletään voimakasta rakenneuudistusten ja taloudellisen niukkuuden aikaa. Yhteistyö yli perinteisten organisaatiorajojen tulee olemaan entistä tärkeämpää toimintaa tehostaessa. Usein kulttuuripalveluja tarjotaan varhaiskasvatuspalvelujen käyttöön. Intokoulussa toiminta-ajatuksena on kaikkien osapuolten osallisuus, jolloin toiminnalla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet onnistua jatkossakin. Siksi Intokoulumallia voidaan soveltaa myös valtakunnan tasolla kulttuuripalvelujen ja varhaiskasvatuspalvelujen yhteistyössä. Toisaalta sosiokulttuurisen innostamisen teoria antaa mahdollisuudet soveltaa mallia laajemminkin.
Kehittämishankkeessa oli toimintatutkimuksen piirteitä. Tärkeimmät tiedonhankintamenetelmät olivat osallistuva havainnointi sekä teemahaastattelu. Työssä kerrottiin paljon taidekasvatuksen merkityksestä lapsen kehitykselle sekä työtavaksi valitusta pedagogisesta dokumentoinnista, sillä opinnäytetyötä voidaan käyttää työkaluna varhaiskasvattajien innostamisessa toimintaan. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiokulttuurisen innostamisen teoria. Toimintaa peilattiin teorian rakennepuihin, joita ovat osallistujat, tekeminen, aika, instituutio, sosiaalinen suhde, strategia ja filosofia. Erityisesti haluttiin nostaa esille toimintaan liittyvät uhat ja toiveet.
Intotyöryhmä oli sisäistänyt sosiokulttuurisen innostamisen teorian toiminnassaan sen kaikkien rakennepuiden osalta. Oleelliseksi muodostuu jatkossa tietämyksen siirtäminen varhaiskasvattajien piiriin laajemmin. Toiminnalle koettiin uhkaksi henkilöityminen, työn alisuorittaminen, resurssit ja päiväkotien joustonvara. Tulevaisuuden toiveita olivat koulutus, aikaa keskustelulle, resurssit, julkisuus, poliittinen tahtotila, toiminnan tehostaminen ja ajattelun muutos laajemminkin varhaiskasvatuksessa. Muiksi eteenpäin vieviksi seikoiksi nousivat työparit, lasten vanhempien ja esimiesten pitäminen ajan tasalla sekä Intotyöryhmän toiminta tulevaisuudessakin. Tähän saakka Intokoulumallissa on keskitytty työkalun, pedagogisen dokumentoinnin, opetteluun. Jatkossa on hyvä painottaa taidekasvatuksellista sisältöä.
Kulttuurituottajalla Intokoulumallissa on merkittävä rooli. Hän toimii työryhmän innostajana, mutta ammattitaitonsa ja edustamansa kulttuurilaitoksen kautta hänellä on monenlaisia työkaluja toiminnan kehittämiseen jatkossakin. Näistä toiminta- ja tiedotussuunnitelman laadinta ja taidekasvatuksellisen sisällön korostaminen ovat oleellisimmat.
Kuntasektorilla eletään voimakasta rakenneuudistusten ja taloudellisen niukkuuden aikaa. Yhteistyö yli perinteisten organisaatiorajojen tulee olemaan entistä tärkeämpää toimintaa tehostaessa. Usein kulttuuripalveluja tarjotaan varhaiskasvatuspalvelujen käyttöön. Intokoulussa toiminta-ajatuksena on kaikkien osapuolten osallisuus, jolloin toiminnalla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet onnistua jatkossakin. Siksi Intokoulumallia voidaan soveltaa myös valtakunnan tasolla kulttuuripalvelujen ja varhaiskasvatuspalvelujen yhteistyössä. Toisaalta sosiokulttuurisen innostamisen teoria antaa mahdollisuudet soveltaa mallia laajemminkin.