Draamaa vai komediaa : miten käsikirjoitetaan hienovaraista komiikkaa draamaelokuvaan
Autio, Vilja (2011)
Autio, Vilja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249373
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen, se koostuu teososasta ja kirjallisesta osasta. Teososa on toistaiseksi salainen 28-minuuttinen elokuvakäsikirjoitus Oo aina mun. Se on tyylilajiltaan tragikomedia. Kirjallisessa osassa tutkitaan draaman ja komedian yhdistämistä käsikirjoittamisessa.
Työn alussa perehdytään käsitteisiin draama, komedia, tragedia ja tragikomedia sanojen historiallisen käytön avulla; mitä draama tarkoitti ennen ja mitä se tarkoittaa nykyään;mikä yhdistää termejä draama ja tragedia tai mitä tarkoittaa tragikomedia.
Seuraavaksi esitellään sellainen elokuvan tekemisen tyyli, jossa yhdistellään draamaa ja komediaa. Esimerkkielokuvien joukosta on valittu tarkemman analyysin kohteeksi suomalainen Paha perhe (2010), yhdysvaltalainen Towelhead (2007), eurooppalainen Kolme väriä: Valkoinen (1993) sekä tämän opinnäytteen teososa Oo aina mun –käsikirjoitus.
Analyysissä keskitytään henkilöhahmon draamallisiin ja koomisiin piirteisiin, mitä samaa niissä on ja mitä eroavaa. Entä millaisilla tavoilla draamallisesta henkilöstä kirjoitetaan koominen. Esimerkkeinä käytetään yllä mainittuja elokuvia sekä draamaelokuvaa Winter’s Bone (USA, 2010).
Henkilöhahmon lisäksi työssä tarkastellaan sitä, miten draamaelokuvan rakenteeseen tuodaan komediallisia aineksia. Elokuvan loppukäännettä koskevassa luvussa käsitellään väkivaltaa ja mustaa huumoria.
Lopuksi pohditaan komiikan minimin käyttöä käsikirjoittamisessa ja sitä, kuinka riskaabelia se on. Todetaan, että vaikka kirjoittaja olisi rohkea mestarihumoristi, löytyy aina katsojia, jotka eivät ole relevanttia kohdeyleisöä.
Työn alussa perehdytään käsitteisiin draama, komedia, tragedia ja tragikomedia sanojen historiallisen käytön avulla; mitä draama tarkoitti ennen ja mitä se tarkoittaa nykyään;mikä yhdistää termejä draama ja tragedia tai mitä tarkoittaa tragikomedia.
Seuraavaksi esitellään sellainen elokuvan tekemisen tyyli, jossa yhdistellään draamaa ja komediaa. Esimerkkielokuvien joukosta on valittu tarkemman analyysin kohteeksi suomalainen Paha perhe (2010), yhdysvaltalainen Towelhead (2007), eurooppalainen Kolme väriä: Valkoinen (1993) sekä tämän opinnäytteen teososa Oo aina mun –käsikirjoitus.
Analyysissä keskitytään henkilöhahmon draamallisiin ja koomisiin piirteisiin, mitä samaa niissä on ja mitä eroavaa. Entä millaisilla tavoilla draamallisesta henkilöstä kirjoitetaan koominen. Esimerkkeinä käytetään yllä mainittuja elokuvia sekä draamaelokuvaa Winter’s Bone (USA, 2010).
Henkilöhahmon lisäksi työssä tarkastellaan sitä, miten draamaelokuvan rakenteeseen tuodaan komediallisia aineksia. Elokuvan loppukäännettä koskevassa luvussa käsitellään väkivaltaa ja mustaa huumoria.
Lopuksi pohditaan komiikan minimin käyttöä käsikirjoittamisessa ja sitä, kuinka riskaabelia se on. Todetaan, että vaikka kirjoittaja olisi rohkea mestarihumoristi, löytyy aina katsojia, jotka eivät ole relevanttia kohdeyleisöä.