Tutkimusklubitoiminnan aloittaminen, kehittäminen ja arviointi
Oosi, Minna (2011)
Oosi, Minna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239167
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aloittaa Seinäjoen keskussairaalassa vatsatautien vuodeosastolla uusi toimintamuoto, hoitotyön tutkimusklubi, ja edistää sen avulla näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Tutkimustehtävänä oli selvittää 1) hoitajien kokemuksia uudesta toimintamuodosta 2) edistikö tutkimusklubitoiminta hoitajien tutkitun tiedon käyttöä ja 3) mitä kehittämisajatuksia hoitajilla oli tutkimusklubitoimintaan?
Opinnäytetyön lähtökohtana oli tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Käytännön toteutus ja kehittämisprosessi etenivät samanaikaisesti. Tutkimusklubeja järjestettiin kerran kuukaudessa, yhteensä viisi kertaa. Jokaisesta tutkimusklubista kerättiin palaute, jonka mukaan toimintaa kehitettiin. Koko tutkimusklubitoiminta arvioitiin täsmäryhmähaastattelun menetelmällä. Haastateltavat olivat osallistuneet tutkimusklubiin vähintään kerran. Haastattelu analysoitiin laadullisesti, aineistopohjaisesti. Kehittämisprosessi kuvattiin siten, että toimintaa olisi mahdollista toteuttaa myös muissa työyksiköissä.
Tulosten mukaan tutkimusklubit koettiin myönteisenä asiana. Klubitoiminta edisti ammatillista osaamista ja yhteisöllisyyttä. Hoitajat kokivat, että tutkimusklubi yhdisti tutkimukseen ja kokemukseen perustuvan tiedon. Tutkimusklubit eivät kuitenkaan lisänneet konkreettisesti hoitajien tutkitun tiedon käyttöä. Tutkimusklubien toivottiin jatkuvan vakituisena käytäntönä. Klubeilla on oltava erikseen vetäjä, oma rooli nähtiin osallistujana. Jatkossa toivottiin yhteistyötä hoitoalan opiskelijoiden kanssa.
Opinnäytetyön lähtökohtana oli tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Käytännön toteutus ja kehittämisprosessi etenivät samanaikaisesti. Tutkimusklubeja järjestettiin kerran kuukaudessa, yhteensä viisi kertaa. Jokaisesta tutkimusklubista kerättiin palaute, jonka mukaan toimintaa kehitettiin. Koko tutkimusklubitoiminta arvioitiin täsmäryhmähaastattelun menetelmällä. Haastateltavat olivat osallistuneet tutkimusklubiin vähintään kerran. Haastattelu analysoitiin laadullisesti, aineistopohjaisesti. Kehittämisprosessi kuvattiin siten, että toimintaa olisi mahdollista toteuttaa myös muissa työyksiköissä.
Tulosten mukaan tutkimusklubit koettiin myönteisenä asiana. Klubitoiminta edisti ammatillista osaamista ja yhteisöllisyyttä. Hoitajat kokivat, että tutkimusklubi yhdisti tutkimukseen ja kokemukseen perustuvan tiedon. Tutkimusklubit eivät kuitenkaan lisänneet konkreettisesti hoitajien tutkitun tiedon käyttöä. Tutkimusklubien toivottiin jatkuvan vakituisena käytäntönä. Klubeilla on oltava erikseen vetäjä, oma rooli nähtiin osallistujana. Jatkossa toivottiin yhteistyötä hoitoalan opiskelijoiden kanssa.