”Pieni vihreä vauvani” – varhaista vuorovaikutusta ja vertaistukea äiti-lapsi-kerhossa
Toivanen, Hanna; Virtanen, Maisa (2011)
Toivanen, Hanna
Virtanen, Maisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105229016
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105229016
Tiivistelmä
Toteutimme toiminnallisen opinnäytetyön erään vantaalaisen avoimen päiväkodin äiti-lapsi-ryhmässä marras-joulukuussa 2010. Avoimen päiväkodin toiveena oli suunnitella kaksi- tai useampilapsisille perheille kerho, jonka toimintaan osallistuisi vanhempi ja perheen nuorin lapsi.
Kerhon sisällön tavoitteina oli vanhemman ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen luovien toiminnallisten menetelmien avulla sekä vertaistuen saaminen muilta vanhemmilta esimerkiksi keskustelun avulla. Äiti-lapsi-kerhon aikana perheen vanhimmat lapset olivat avoimen päiväkodin muiden työntekijöiden hoivassa, jolloin äidit saivat keskittyä perheen nuorimpaan lapseen. Omiin tavoitteisiimme kuuluivat toiminnan suunnittelu, ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittyminen. Teoriaosuutemme käsittelee avoimen varhaiskasvatuksen syntyä ja kehittymistä sekä nykytilannetta Vantaalla, vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta sekä vertaisryhmätoimintaa.
Toimintamme muodostui kuudesta ohjauskerrasta, johon osallistui kuusi ennalta ilmoittautunutta äitiä vauvoineen. Toiminnan sisällön suunnittelussa hyödynsimme äitien toiveita, joten ohjauskerrat muodostuivat esimerkiksi vauvahieronnasta ja –muskarista sekä erilaisilla materiaaleilla maalaamisesta. Toiminta oli suunniteltu sellaiseksi, että se tukisi äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Vertaistukea äidit saivat toisiltaan sekä ohjatun keskustelun että vapaan kahvitteluhetken lomassa.
Arviointimenetelminä käytimme äitien antamaa palautetta, työelämän ohjaajan havainnointia ja arviota toiminnasta, itsearviointia oppimispäiväkirjan muodossa sekä toistemme vertaisarviointia. Arviointi kohdistui omaan toimintaamme sekä varhaisen vuorovaikutuksen että äitien vertaistuen saamisen toteutumiseen.
Äitien antama palaute toiminnan suhteen oli positiivista. He pitivät tärkeänä sitä, että saivat keskittyä rauhassa perheen pienimpään lapseen ilman häiriötekijöitä. Myös muiden äitien tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu oli heille tärkeää. Tällöin äidit pääsivät jakamaan kokemuksiaan arjesta ja sen herättämistä tuntemuksista. Äidit kokivat myös tärkeäksi sen, että perheen vanhimmille lapsille oli suunniteltu kerhon ajan muuta ohjelmaa, jotta äidit voisivat keskustella myös perheen vanhimmista lapsista heidän poissa ollessa. Äidit arvioivat toimintaamme luontevaksi. Työelämän ohjaaja arvioi, että ohjasimme äitejä hienovaraisesti ja loimme rauhallisen ja levollisen ilmapiirin. Opimme prosessin aikana paljon ryhmän ohjaamisesta, toiminnan suunnittelemisesta sekä arvioimisesta, jota voimme hyvin hyödyntää työssämme.
Kerhon sisällön tavoitteina oli vanhemman ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen luovien toiminnallisten menetelmien avulla sekä vertaistuen saaminen muilta vanhemmilta esimerkiksi keskustelun avulla. Äiti-lapsi-kerhon aikana perheen vanhimmat lapset olivat avoimen päiväkodin muiden työntekijöiden hoivassa, jolloin äidit saivat keskittyä perheen nuorimpaan lapseen. Omiin tavoitteisiimme kuuluivat toiminnan suunnittelu, ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittyminen. Teoriaosuutemme käsittelee avoimen varhaiskasvatuksen syntyä ja kehittymistä sekä nykytilannetta Vantaalla, vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta sekä vertaisryhmätoimintaa.
Toimintamme muodostui kuudesta ohjauskerrasta, johon osallistui kuusi ennalta ilmoittautunutta äitiä vauvoineen. Toiminnan sisällön suunnittelussa hyödynsimme äitien toiveita, joten ohjauskerrat muodostuivat esimerkiksi vauvahieronnasta ja –muskarista sekä erilaisilla materiaaleilla maalaamisesta. Toiminta oli suunniteltu sellaiseksi, että se tukisi äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Vertaistukea äidit saivat toisiltaan sekä ohjatun keskustelun että vapaan kahvitteluhetken lomassa.
Arviointimenetelminä käytimme äitien antamaa palautetta, työelämän ohjaajan havainnointia ja arviota toiminnasta, itsearviointia oppimispäiväkirjan muodossa sekä toistemme vertaisarviointia. Arviointi kohdistui omaan toimintaamme sekä varhaisen vuorovaikutuksen että äitien vertaistuen saamisen toteutumiseen.
Äitien antama palaute toiminnan suhteen oli positiivista. He pitivät tärkeänä sitä, että saivat keskittyä rauhassa perheen pienimpään lapseen ilman häiriötekijöitä. Myös muiden äitien tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu oli heille tärkeää. Tällöin äidit pääsivät jakamaan kokemuksiaan arjesta ja sen herättämistä tuntemuksista. Äidit kokivat myös tärkeäksi sen, että perheen vanhimmille lapsille oli suunniteltu kerhon ajan muuta ohjelmaa, jotta äidit voisivat keskustella myös perheen vanhimmista lapsista heidän poissa ollessa. Äidit arvioivat toimintaamme luontevaksi. Työelämän ohjaaja arvioi, että ohjasimme äitejä hienovaraisesti ja loimme rauhallisen ja levollisen ilmapiirin. Opimme prosessin aikana paljon ryhmän ohjaamisesta, toiminnan suunnittelemisesta sekä arvioimisesta, jota voimme hyvin hyödyntää työssämme.