Eristysten syyt ja ennaltaehkäisy psykiatrisessa hoitotyössä
Paananen, Merja; Rannanpiha, Leena (2011)
Paananen, Merja
Rannanpiha, Leena
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105178324
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105178324
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Hyvinkää
Sosiaali- ja terveysala
Hoitotyön koulutusohjelma
Merja Paananen ja Leena Rannanpiha
Eristyksen syyt ja ennaltaehkäisy psykiatrisessa hoitotyössä
Vuosi 2011 Sivumäärä 43
Pakon käytön yleisyys eri psykiatristen sairaaloiden välillä Suomessa on hyvin vaihtelevaa, mutta tutkimusten pohjalta ilmenee, että sairaaloiden välillä on pysyviä eroja. Selitys eroihin löytyy hoitokulttuurista ja –traditioista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia huone-eristyksiä hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyössä tarkasteltiin ne kriittiset tilanteet, jotka johtavat eristämiseen. Toinen tarkoitus työllä oli etsiä ennakoivia toimia, joilla mahdollisesti pystyttiin estämään eristys. Ennakoivista toimista haettiin niin sanottua ”hiljaista tietoa” eli potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä tapahtuvaa sanatonta kommunikaatiota, jolla voidaan tiedostaa mahdollinen eristykseen johtavan tilanteen uhka. Opinnäytetyön tavoitteena oli palvella opinnäytetyön tarkastelun kohteena olevaa osastoa, sekä sen henkilökuntaa ja antaa lisäinformaatiota myös yhteiskunnallisella tasolla psykiatrisen hoitotyön vaativuudesta ja kehityshaasteista.
Tutkimusmenetelminä käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusta. Tutkimuskysymyksiä olivat millaiset tilanteet ja asiat johtavat eristykseen ja mitä ennakoivia toimia hoitohenkilökunta voi tehdä potilaan eristämisen välttämiseksi?
Tutkimustuloksista voidaan johtaa suora malli osaston toimintatavoista, ja haastatteluiden vastaukset tukevat toimintamallia. Toimintamalliksi osastolle muotoutui tarvittavan lääkkeen antaminen, potilaan seuranta, toiminnan rajoittaminen ja vuorovaikutus. Osaston eristykset olivat lyhytkestoisia ja kertovat näin ammatillisuudesta osastolla. Haastatteluissa toimintamallia täydensivät kokemukseen perustuvat toimintatavat, kuten kiinnipito, tupakalle tai huoneeseen ohjaaminen. Käytännössä kokeneemmat hoitajat antoivat neuvoja ja ohjeita, jotka siirtyvät nuoremmille hoitajille. Hoitajat kokivat turvallisuuden varmistamisen tärkeäksi. Turvallisuus ja sen kokemus kriittisissä tilanteissa auttoivat paneutumaan tilanteeseen. Hoitajilla on suuri vastuu siirtää tietoa potilaista raportilla ja keskusteluissa muille hoitajille.
Tulosten perusteella osastolla eniten eristyksiä aiheuttanut potilaan toiminta oli aggressiivi-suus, jolle ei aina löydy selkeää syytä. Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että ennakoivia toimia tunnistettiin ja käytettiin osastolla. Määrällisessä tutkimuksessa nähtiin käytännössä käytetyimmät ennaltaehkäisykeinot ja haastattelussa hoitajat pohtivat laajasti erilaisia keinoja. Hiljaista tietoa oli osastolla, mutta tuloksista ei selviä hyödynnettiinkö sitä tietoa vielä tarpeeksi.
Asiasanat, Hiljainen tieto, Huone-eristys, eristys, psykiatrinen hoitotyö.
Laurea Hyvinkää
Sosiaali- ja terveysala
Hoitotyön koulutusohjelma
Merja Paananen ja Leena Rannanpiha
Eristyksen syyt ja ennaltaehkäisy psykiatrisessa hoitotyössä
Vuosi 2011 Sivumäärä 43
Pakon käytön yleisyys eri psykiatristen sairaaloiden välillä Suomessa on hyvin vaihtelevaa, mutta tutkimusten pohjalta ilmenee, että sairaaloiden välillä on pysyviä eroja. Selitys eroihin löytyy hoitokulttuurista ja –traditioista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia huone-eristyksiä hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyössä tarkasteltiin ne kriittiset tilanteet, jotka johtavat eristämiseen. Toinen tarkoitus työllä oli etsiä ennakoivia toimia, joilla mahdollisesti pystyttiin estämään eristys. Ennakoivista toimista haettiin niin sanottua ”hiljaista tietoa” eli potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä tapahtuvaa sanatonta kommunikaatiota, jolla voidaan tiedostaa mahdollinen eristykseen johtavan tilanteen uhka. Opinnäytetyön tavoitteena oli palvella opinnäytetyön tarkastelun kohteena olevaa osastoa, sekä sen henkilökuntaa ja antaa lisäinformaatiota myös yhteiskunnallisella tasolla psykiatrisen hoitotyön vaativuudesta ja kehityshaasteista.
Tutkimusmenetelminä käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusta. Tutkimuskysymyksiä olivat millaiset tilanteet ja asiat johtavat eristykseen ja mitä ennakoivia toimia hoitohenkilökunta voi tehdä potilaan eristämisen välttämiseksi?
Tutkimustuloksista voidaan johtaa suora malli osaston toimintatavoista, ja haastatteluiden vastaukset tukevat toimintamallia. Toimintamalliksi osastolle muotoutui tarvittavan lääkkeen antaminen, potilaan seuranta, toiminnan rajoittaminen ja vuorovaikutus. Osaston eristykset olivat lyhytkestoisia ja kertovat näin ammatillisuudesta osastolla. Haastatteluissa toimintamallia täydensivät kokemukseen perustuvat toimintatavat, kuten kiinnipito, tupakalle tai huoneeseen ohjaaminen. Käytännössä kokeneemmat hoitajat antoivat neuvoja ja ohjeita, jotka siirtyvät nuoremmille hoitajille. Hoitajat kokivat turvallisuuden varmistamisen tärkeäksi. Turvallisuus ja sen kokemus kriittisissä tilanteissa auttoivat paneutumaan tilanteeseen. Hoitajilla on suuri vastuu siirtää tietoa potilaista raportilla ja keskusteluissa muille hoitajille.
Tulosten perusteella osastolla eniten eristyksiä aiheuttanut potilaan toiminta oli aggressiivi-suus, jolle ei aina löydy selkeää syytä. Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että ennakoivia toimia tunnistettiin ja käytettiin osastolla. Määrällisessä tutkimuksessa nähtiin käytännössä käytetyimmät ennaltaehkäisykeinot ja haastattelussa hoitajat pohtivat laajasti erilaisia keinoja. Hiljaista tietoa oli osastolla, mutta tuloksista ei selviä hyödynnettiinkö sitä tietoa vielä tarpeeksi.
Asiasanat, Hiljainen tieto, Huone-eristys, eristys, psykiatrinen hoitotyö.