Voikukan vaikutus säilörehun säilöntälaatuun ja rehuarvoihin
Rahkonen, Terhi (2011)
Rahkonen, Terhi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105168175
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105168175
Tiivistelmä
Voikukka on yleinen rikkakasvi etenkin vanhoilla nurmilla. Voikukka tuottaa paljon massaa, ja se levittäytyy nopeasti nurmen aukkopaikkoihin vieden valoa, kosteutta ja ravinteita nurmikasveilta. Rikkakasvien vaikutuksista säilörehun laatuun on varsin ristiriitaisia tuloksia. Työn tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden ja minisiilokokeen perusteella voikukan vaikutuksia nurmisäilörehun säilöntä-laatuun, kemialliseen koostumukseen ja rehuarvoihin. Tuloksia verrattiin lypsylehmien hyvän nur-misäilörehun laatu- ja ruokintasuosituksiin.
Opinnäytetyössä esitellään säilörehun säilönnän periaatteet, säilörehun laatutekijöitä, käymisessä tapahtuvia hävikkejä ja kasvien puskurikykyä. Lypsylehmien ruokinnassa seurataan tarkasti säilörehun ruokinnallista laatua ja kivennäispitoisuutta, koska ruokinta vaikuttaa lypsylehmän terveyteen ja tuotantoon.
Opinnäytetyössä esitellään KARPE-hankkeen MTT Maaningalla järjestetyn timotei-voikukka-minisiilokokeen tulokset. Minisiilokokeessa tutkittiin kuinka eri voikukkapitoisuudet (0 %, 25 %, 50 %, 75 % ja 100 %) vaikuttavat timoteisäilörehun säilönnälliseen laatuun, kemialliseen koostumukseen ja rehuarvoihin. Timotein ja voikukan raaka-ainenäytteet sekä siilojen säilörehut analysoitiin 90 päivän säilönnän jälkeen. Voikukkaa sisältävillä säilörehuilla on hyvä käymislaatu kirjallisuuden ja minisiilokokeen tuloksien perusteella. Voikukan määrän lisääntyessä säilörehun D-arvo pienenee hiukan. Voikukan kivennäispitoisuudet ovat korkeampia kuin nurmikasveilla ja etenkin sen kaliumin ja kalsiumin määrät lisääntyvät voikukan määrän lisääntyessä. Lisäksi säilörehun korjuuta haittaa voikukan hitaampi kuivuminen. Jos voikukkapitoisen säilörehun esikuivatusaikaa ei lisätä, kuiva-ainepitoisuus jää matalaksi ja puristenesteen määrä lisääntyy. Suuria haittoja ei kuitenkaan 25 % tai jopa 50 % voikukkaa sisältävässä säilörehussa välttämättä ole, mutta lypsylehmien kivennäisruokinnan täytyy olla kunnossa.
Opinnäytetyössä esitellään säilörehun säilönnän periaatteet, säilörehun laatutekijöitä, käymisessä tapahtuvia hävikkejä ja kasvien puskurikykyä. Lypsylehmien ruokinnassa seurataan tarkasti säilörehun ruokinnallista laatua ja kivennäispitoisuutta, koska ruokinta vaikuttaa lypsylehmän terveyteen ja tuotantoon.
Opinnäytetyössä esitellään KARPE-hankkeen MTT Maaningalla järjestetyn timotei-voikukka-minisiilokokeen tulokset. Minisiilokokeessa tutkittiin kuinka eri voikukkapitoisuudet (0 %, 25 %, 50 %, 75 % ja 100 %) vaikuttavat timoteisäilörehun säilönnälliseen laatuun, kemialliseen koostumukseen ja rehuarvoihin. Timotein ja voikukan raaka-ainenäytteet sekä siilojen säilörehut analysoitiin 90 päivän säilönnän jälkeen. Voikukkaa sisältävillä säilörehuilla on hyvä käymislaatu kirjallisuuden ja minisiilokokeen tuloksien perusteella. Voikukan määrän lisääntyessä säilörehun D-arvo pienenee hiukan. Voikukan kivennäispitoisuudet ovat korkeampia kuin nurmikasveilla ja etenkin sen kaliumin ja kalsiumin määrät lisääntyvät voikukan määrän lisääntyessä. Lisäksi säilörehun korjuuta haittaa voikukan hitaampi kuivuminen. Jos voikukkapitoisen säilörehun esikuivatusaikaa ei lisätä, kuiva-ainepitoisuus jää matalaksi ja puristenesteen määrä lisääntyy. Suuria haittoja ei kuitenkaan 25 % tai jopa 50 % voikukkaa sisältävässä säilörehussa välttämättä ole, mutta lypsylehmien kivennäisruokinnan täytyy olla kunnossa.