Varhainen tukeminen ja selviytyminen muistisairauden alkuvaiheessa
Hyytinen, Sari (2011)
Hyytinen, Sari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105127492
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105127492
Tiivistelmä
Muistisairaiden hoitopolun on todettu olevan pirstaleinen varsinkin sairauden alkuvaiheessa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden muistisairaiden, heidän läheistensä sekä läheisesti muistisairaiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kokemuksia muistisairauden alkuvaiheen palveluista ja tiedonsaannista. Tavoitteena oli myös huomioida diagnoosin aiheuttama arjessa selviytymisen näkökulma. Opinnäytetyön tarkoituksena on saattaa vanhustyön vastuuhenkilöt tietoisiksi muistisairaiden varhaisen tukemisen tärkeydestä. Tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää Pohjalaismaakuntien vanhustyön kehittämiskeskus-hankkeessa (Kaste-ohjelma) kehitettäessä toimintamallia muistisairaiden henkilöiden varhaiseen hoitoon.
Opinnäytetyössä sovellettiin Bikva-arviointimenetelmää. Laadullisessa tutkimuk-sessa käytettiin teema- sekä fokusryhmähaastattelua. Teemahaastatteluun osallistui neljä muistisairasta ja kolme heidän läheistään. Fokushaastatteluun osallistui neljä hoitotyön ammattilaista, jotka työskentelevät keskussairaalassa, terveyskeskuksessa, kotihoidossa, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä ja saadut tulokset esitettiin vanhustyön vastuuhenkilöille.
Tulokset osoittivat, että muistisairaat ja heidän läheisensä saavat runsaasti tietoa eri organisaatioista, mutta asiakkaiden näkökulmasta usein väärään aikaan. Työntekijätkin kokivat haasteelliseksi oikean tiedon antamisen oikeaan aikaan muistisairaille ja heidän läheisilleen. Haastatellut asiakkaat kokivat arjen selviytymiskeinoina läheiset, sairautta koskevan tiedon, harrastukset ja uskonnon. Murtumistekijöistä suurimpina koettiin yhteiskunnan negatiivinen asenne muistisairaita kohtaan, palveluiden myöhäinen tiedottaminen ja vähäinen vertaistuen tarjonta. Kehittämiskohteiksi nousevat annettavien palveluiden tarkempi kohdentaminen sekä moniammatillisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen muistisairaiden tukemiseen sairauden alkuvaiheessa.
Opinnäytetyössä sovellettiin Bikva-arviointimenetelmää. Laadullisessa tutkimuk-sessa käytettiin teema- sekä fokusryhmähaastattelua. Teemahaastatteluun osallistui neljä muistisairasta ja kolme heidän läheistään. Fokushaastatteluun osallistui neljä hoitotyön ammattilaista, jotka työskentelevät keskussairaalassa, terveyskeskuksessa, kotihoidossa, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä ja saadut tulokset esitettiin vanhustyön vastuuhenkilöille.
Tulokset osoittivat, että muistisairaat ja heidän läheisensä saavat runsaasti tietoa eri organisaatioista, mutta asiakkaiden näkökulmasta usein väärään aikaan. Työntekijätkin kokivat haasteelliseksi oikean tiedon antamisen oikeaan aikaan muistisairaille ja heidän läheisilleen. Haastatellut asiakkaat kokivat arjen selviytymiskeinoina läheiset, sairautta koskevan tiedon, harrastukset ja uskonnon. Murtumistekijöistä suurimpina koettiin yhteiskunnan negatiivinen asenne muistisairaita kohtaan, palveluiden myöhäinen tiedottaminen ja vähäinen vertaistuen tarjonta. Kehittämiskohteiksi nousevat annettavien palveluiden tarkempi kohdentaminen sekä moniammatillisen yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen muistisairaiden tukemiseen sairauden alkuvaiheessa.