BCG-rokotustarpeen arviointi ja rokotusten toteutuminen neuvoloissa ja synnytyssairaalassa
Kumpulainen, Jenni; Natunen, Sanna; Nikolaeva, Lika; Paakkonen, Eija (2010)
Kumpulainen, Jenni
Natunen, Sanna
Nikolaeva, Lika
Paakkonen, Eija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105117284
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105117284
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata tuberkuloosirokotustarpeen arvioinnin toteutumista
neuvoloissa ja synnytyssairaalassa sekä bcg- eli tuberkuloosirokotusten toteutumista Helsingin ja
Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla. Lisäksi selvitettiin perheiden tiedonsaantia ja tiedontarvetta BCG-rokotuksesta. Opinnäytetyö on osa Terveyden edistäminen rokottamalla -projektia, ja se tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osaston Tartuntatautiyksikön ja HUS:n Naistenklinikan kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin aikavälillä 12.04–12.05.2010 Helsingin Naistenklinikalla keräämällä tietoja
vastasyntyneiden BCG-rokotustarpeen arvioinnista neuvolakorteista sekä havainnoimalla rokotustarpeen arviointia ja rokottamista lääkärin suorittamassa vastasyntyneen
kotiinlähtötarkastuksessa. Tarkastuksen jälkeen haastateltiin riskiryhmään kuuluvien lasten vanhempia. Opinnäytetyömme aineisto koostui seuranta-aikana Naistenklinikalta kotiutuneista vastasyntyneistä (n=403) ja heidän vanhemmistaan (N=399) Aineiston määrälliset tulokset on esitetty prosentteina ja frekvensseinä. Vanhempien haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuberkuloosin riskinarvio oli tapahtunut pääasiassa neuvolassa (87 %). Merkintä tuberkuloosin
riskinarvioinnista puuttui 13 %:sta (n=51) kotiutuvien vastasyntyneiden neuvolakorteista. näistä 51 vastasyntyneestä riskinarvio tehtiin synnytyssairaalassa 15 lapselle kotiinlähtötarkastuksessa. Yhteensä
36 lapsen riskinarviointia ei toteutettu neuvolassa eikä synnytyssairaalassa, mikä tarkoittaa, että tuberkuloosin riskinarviointi jäi kokonaan toteutumatta lähes joka kymmenennen (9 %) vastasyntyneen
osalta. Seuranta-aikana kotiutuneista vastasyntyneistä 14 % (n=56) kuului riskiryhmään. Yleisin riskiryhmään kuulumisen peruste oli lapsen vanhempien syntymämaa. Suurin osa (91%) riskiryhmään kuuluneiden (n=56) lasten vanhemmista halusi rokotteen lapselleen ja lapsi rokotettiin synnytyssairaalan kotiinlähtötarkastuksessa. Viittä (9 %) riskiryhmään kuuluvaa ei rokotettu. Näistä kahden lapsen rokotus siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Riskiryhmään kuulumattomia perheitä oli
aineistonkeruun aikana 307. Heistä seitsemän pyysi rokotetta vastasyntyneelle ja kaksi rokotettiin. Haastatelluista vanhemmista (n=43) 79 % koki saaneensa tarpeeksi tietoa BCG-rokotuksesta ja
suhtautui siihen positiivisesti. Saamansa tiedon riittämättömäksi kokeneista vanhemmista (21 %) olisi
toivonut saaneensa tietoa rokotuksesta jo neuvolassa.
Tuberkuloosin riskinarviointia on aiheellista tehostaa sekä neuvoloissa että synnytyssairaaloissa. Lisää
tutkimusta tarvitaan BCG-rokotusten toteutumisesta koko Suomessa.
neuvoloissa ja synnytyssairaalassa sekä bcg- eli tuberkuloosirokotusten toteutumista Helsingin ja
Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla. Lisäksi selvitettiin perheiden tiedonsaantia ja tiedontarvetta BCG-rokotuksesta. Opinnäytetyö on osa Terveyden edistäminen rokottamalla -projektia, ja se tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
Tartuntatautiseurannan ja -torjunnan osaston Tartuntatautiyksikön ja HUS:n Naistenklinikan kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin aikavälillä 12.04–12.05.2010 Helsingin Naistenklinikalla keräämällä tietoja
vastasyntyneiden BCG-rokotustarpeen arvioinnista neuvolakorteista sekä havainnoimalla rokotustarpeen arviointia ja rokottamista lääkärin suorittamassa vastasyntyneen
kotiinlähtötarkastuksessa. Tarkastuksen jälkeen haastateltiin riskiryhmään kuuluvien lasten vanhempia. Opinnäytetyömme aineisto koostui seuranta-aikana Naistenklinikalta kotiutuneista vastasyntyneistä (n=403) ja heidän vanhemmistaan (N=399) Aineiston määrälliset tulokset on esitetty prosentteina ja frekvensseinä. Vanhempien haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuberkuloosin riskinarvio oli tapahtunut pääasiassa neuvolassa (87 %). Merkintä tuberkuloosin
riskinarvioinnista puuttui 13 %:sta (n=51) kotiutuvien vastasyntyneiden neuvolakorteista. näistä 51 vastasyntyneestä riskinarvio tehtiin synnytyssairaalassa 15 lapselle kotiinlähtötarkastuksessa. Yhteensä
36 lapsen riskinarviointia ei toteutettu neuvolassa eikä synnytyssairaalassa, mikä tarkoittaa, että tuberkuloosin riskinarviointi jäi kokonaan toteutumatta lähes joka kymmenennen (9 %) vastasyntyneen
osalta. Seuranta-aikana kotiutuneista vastasyntyneistä 14 % (n=56) kuului riskiryhmään. Yleisin riskiryhmään kuulumisen peruste oli lapsen vanhempien syntymämaa. Suurin osa (91%) riskiryhmään kuuluneiden (n=56) lasten vanhemmista halusi rokotteen lapselleen ja lapsi rokotettiin synnytyssairaalan kotiinlähtötarkastuksessa. Viittä (9 %) riskiryhmään kuuluvaa ei rokotettu. Näistä kahden lapsen rokotus siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Riskiryhmään kuulumattomia perheitä oli
aineistonkeruun aikana 307. Heistä seitsemän pyysi rokotetta vastasyntyneelle ja kaksi rokotettiin. Haastatelluista vanhemmista (n=43) 79 % koki saaneensa tarpeeksi tietoa BCG-rokotuksesta ja
suhtautui siihen positiivisesti. Saamansa tiedon riittämättömäksi kokeneista vanhemmista (21 %) olisi
toivonut saaneensa tietoa rokotuksesta jo neuvolassa.
Tuberkuloosin riskinarviointia on aiheellista tehostaa sekä neuvoloissa että synnytyssairaaloissa. Lisää
tutkimusta tarvitaan BCG-rokotusten toteutumisesta koko Suomessa.