Hoitohenkilökunnan käsityksiä kuntouttavasta hoitotyöstä : kyselytutkimus Orimattilan terveyskeskuksen akuuteilla vuodeosastoilla
Virtanen, Suviriitta; Perttola, Tiina; Toivanen, Elisa (2011)
Virtanen, Suviriitta
Perttola, Tiina
Toivanen, Elisa
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105066439
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105066439
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Orimattilan terveyskeskuksen akuuttien vuodeosastojen hoitohenkilökunnan käsityksiä kuntouttavasta hoitotyöstä, sen toteutumisesta osastoilla sekä kuntouttavan hoitotyön esteistä. Lisäksi selvitettiin hoitohenkilökunnan kuntouttavan hoitotyön lisäkoulutustarvetta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää kuntouttavan hoitotyön kehittämistyössä. Kehittämistyön ajatuksena on, että akuuttien vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle järjestettäisiin koulutusta kuntouttavasta hoitotyöstä. Opinnäytetyöaiheen toimeksiantajana oli Päijät-Hämeen Sosiaali- ja terveysyhtymä. Kuntouttavan hoitotyön jalkauttaminen osaksi päivittäistä hoitotyötä on osa Orimattilan koti- ja asumispalveluiden toimintasuunnitelmaa.
Orimattilan terveyskeskuksen kahdella akuutilla vuodeosastolla hoitohenkilökuntaa on yhteensä 27, joista 20 vastasi kyselyyn. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin tammikuussa 2011 strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös kaksi avointa kysymystä. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS 15.0 for Windows tilasto-ohjelmalla ja laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta käsittää kuntouttavan hoitotyön esimerkiksi potilaan tukemisena, kannustamisena ja motivoimisena omatoimisuuteen, potilaan toimintakyvyn ja voimavarojen ylläpitona, tavoitteellisena sekä yksilöllisyyden huomioimisena. Opinnäytetyön tuloksien mukaan hoitohenkilökunnalla on mielestään sekä teoriatietoa että käytännön taitoja kuntouttavan hoitotyön toteuttamiseen päivittäisessä hoitotyössä. Suurin osa hoitohenkilökunnasta toteuttaa kuntouttavaa hoitotyötä niin kuin osastolla on aina totuttu kuntouttavaa hoitotyötä toteuttamaan.
Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta koki kuntouttavan hoitotyön esteinä esimerkiksi kiireen, tilojen ahtauden, kuntoutussuunnitelman puutteen, potilaiden motivoitumattomuuden sekä vähäisen yhteistyön omaisten kanssa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin hyödyntää kuntouttavan hoitotyön kehittämistyössä. Kehittämistyön ajatuksena on, että akuuttien vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle järjestettäisiin koulutusta kuntouttavasta hoitotyöstä. Opinnäytetyöaiheen toimeksiantajana oli Päijät-Hämeen Sosiaali- ja terveysyhtymä. Kuntouttavan hoitotyön jalkauttaminen osaksi päivittäistä hoitotyötä on osa Orimattilan koti- ja asumispalveluiden toimintasuunnitelmaa.
Orimattilan terveyskeskuksen kahdella akuutilla vuodeosastolla hoitohenkilökuntaa on yhteensä 27, joista 20 vastasi kyselyyn. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin tammikuussa 2011 strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi myös kaksi avointa kysymystä. Määrällinen aineisto analysoitiin SPSS 15.0 for Windows tilasto-ohjelmalla ja laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta käsittää kuntouttavan hoitotyön esimerkiksi potilaan tukemisena, kannustamisena ja motivoimisena omatoimisuuteen, potilaan toimintakyvyn ja voimavarojen ylläpitona, tavoitteellisena sekä yksilöllisyyden huomioimisena. Opinnäytetyön tuloksien mukaan hoitohenkilökunnalla on mielestään sekä teoriatietoa että käytännön taitoja kuntouttavan hoitotyön toteuttamiseen päivittäisessä hoitotyössä. Suurin osa hoitohenkilökunnasta toteuttaa kuntouttavaa hoitotyötä niin kuin osastolla on aina totuttu kuntouttavaa hoitotyötä toteuttamaan.
Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta koki kuntouttavan hoitotyön esteinä esimerkiksi kiireen, tilojen ahtauden, kuntoutussuunnitelman puutteen, potilaiden motivoitumattomuuden sekä vähäisen yhteistyön omaisten kanssa.