Mielenterveyskuntoutujien itsemääräämisoikeus - : Viidakkokujan asukkaiden kokemuksia
Tuukkanen, Iina; Pynnönen, Saara (2011)
Tuukkanen, Iina
Pynnönen, Saara
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105046057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105046057
Tiivistelmä
Vantaan Asolaan avattiin keväällä 2010 vantaalaisille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu Viidakkokujan tuetun asumisen yksikkö. Yksikkö on osa Vantaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa (Paavo) ja se on Vantaan kaupungin ja Y-säätiön yhteinen hanke. Laajemmin Viidakkokujan perustaminen liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (Kaste), jonka tarkoituksena on muun muassa vähentää syrjäytymistä ja edistää osallisuutta. Yksiköstä tuli toive, että opinnäytetyömme käsittelisi mielenterveyskuntoutujien itsemääräämisoikeutta Viidakkokujan asukkaiden näkökulmasta.
Mielenterveyskuntoutuja tulisi nähdä subjektina ja hänen asiantuntijuuttaan arvostaa kuntoutuksessa. Myös kuntoutujan sosiaalinen verkosto pitäisi huomioida. Siitä huolimatta mielenterveyskuntoutujien kanssa tehtävä työ on edelleen usein asiantuntijalähtöistä eikä kuntoutujaa itseään kuunnella tarpeeksi. Opinnäytetyön tavoitteena olikin selvittää, miten haastattelemamme asukkaat kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan Viidakkokujalla. Sen lisäksi halusimme tietää, millaisiin asioihin he tarvitsevat tukea ja millaista tarvittu tuki on.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään mielenterveyskuntoutujien syrjäytymistä ja asunnottomuutta sekä tähän liittyviä hankkeita. Kerromme myös Viidakkokujan tuetun asumisen yksikön toiminnasta ja yleisesti tuetusta asumisesta sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Näiden lisäksi työssä tarkastellaan tuen ja kontrollin suhdetta itsemääräämisoikeuteen.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkielma ja aineisto on kerätty haastatteluiden avulla. Haastattelumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelimme opinnäytetyötä varten yhteensä kahdeksaa (n=8) Viidakkokujan asukasta, joista miehiä oli viisi ja naisia kolme. Haastattelut litteroitiin ja teemoiteltiin analyysiä varten. Opinnäytetyömme johtopäätöksissä esittelemme päätelmiämme haastatteluista saaduista tuloksista ja tuemme näitä havaintoja työmme teoreettisen viitekehyksen avulla.
Haastatteluista saatujen tulosten perustella voidaan todeta, että haastattelemamme asukkaat kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan Viidakkokujalla hyvin. Tukea tarvitaan yksilökohtaisesti arjenhallinnan lisäämiseksi sekä käytännön apua esimerkiksi muuttoon liittyvissä asioissa. Myös yksinkertaisesti keskustelun ja läsnäolon tarve tuli esiin. Työntekijöiltä saatu tuki on ohjausta, neuvontaa ja läsnäolemista. Nämä ovat juuri asioita, joihin Viidakkokuja pyrkii toiminnallaan. Haasteltavat asukkaat kokivat sen sijaan, että vaikeita asioita asumisessa ovat sosiaalisten verkostojen ylläpitäminen ja yksinäisyyden tunne. Näitä asioita voisi erityisesti huomioida yksikön kehittämistoiminnassa.
Mielenterveyskuntoutuja tulisi nähdä subjektina ja hänen asiantuntijuuttaan arvostaa kuntoutuksessa. Myös kuntoutujan sosiaalinen verkosto pitäisi huomioida. Siitä huolimatta mielenterveyskuntoutujien kanssa tehtävä työ on edelleen usein asiantuntijalähtöistä eikä kuntoutujaa itseään kuunnella tarpeeksi. Opinnäytetyön tavoitteena olikin selvittää, miten haastattelemamme asukkaat kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan Viidakkokujalla. Sen lisäksi halusimme tietää, millaisiin asioihin he tarvitsevat tukea ja millaista tarvittu tuki on.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään mielenterveyskuntoutujien syrjäytymistä ja asunnottomuutta sekä tähän liittyviä hankkeita. Kerromme myös Viidakkokujan tuetun asumisen yksikön toiminnasta ja yleisesti tuetusta asumisesta sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta. Näiden lisäksi työssä tarkastellaan tuen ja kontrollin suhdetta itsemääräämisoikeuteen.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkielma ja aineisto on kerätty haastatteluiden avulla. Haastattelumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelimme opinnäytetyötä varten yhteensä kahdeksaa (n=8) Viidakkokujan asukasta, joista miehiä oli viisi ja naisia kolme. Haastattelut litteroitiin ja teemoiteltiin analyysiä varten. Opinnäytetyömme johtopäätöksissä esittelemme päätelmiämme haastatteluista saaduista tuloksista ja tuemme näitä havaintoja työmme teoreettisen viitekehyksen avulla.
Haastatteluista saatujen tulosten perustella voidaan todeta, että haastattelemamme asukkaat kokevat itsemääräämisoikeuden toteutuvan Viidakkokujalla hyvin. Tukea tarvitaan yksilökohtaisesti arjenhallinnan lisäämiseksi sekä käytännön apua esimerkiksi muuttoon liittyvissä asioissa. Myös yksinkertaisesti keskustelun ja läsnäolon tarve tuli esiin. Työntekijöiltä saatu tuki on ohjausta, neuvontaa ja läsnäolemista. Nämä ovat juuri asioita, joihin Viidakkokuja pyrkii toiminnallaan. Haasteltavat asukkaat kokivat sen sijaan, että vaikeita asioita asumisessa ovat sosiaalisten verkostojen ylläpitäminen ja yksinäisyyden tunne. Näitä asioita voisi erityisesti huomioida yksikön kehittämistoiminnassa.