Äänelle muoto ja nuotille paikka : — musiikin kuvailu kuurosokealle
Varjonen, Elina; Lahtinen, Suvi (2011)
Varjonen, Elina
Lahtinen, Suvi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105045946
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105045946
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Lahtinen, Suvi & Varjonen, Elina. Äänelle muoto ja nuotille paikka – musiikin kuvailu kuurosokealle. Diak Länsi, Turku, kevät 2011, 51 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielen-tulkki (AMK)
Opinnäytetyössä kartoitetaan musiikin kuvailun menetelmiä kuurosokealle. Työ keskittyy tutkimaan musiikin kuvailua aloittelevan kuvailijan näkökulmasta, ja siinä pohditaan, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon musiikin kuvailua aloitettaessa, musiikin kuvailua tarjottaessa sekä mitkä asiat vaikuttavat siihen, että musiikin kuvailulla saadaan aikaan onnistunut elämys.
Opinnäytetyössä kartoitettiin musiikin kuvailun menetelmiä dokumentoimalla videolle 7.10.2010 järjestetyn kuurosokeiden kulttuuriviikon musiikkityöpajan harjoituksia ja kommentteja. Työpajan havainnoinnin ja aineiston analysoinnin lisäksi työpajaan osallistuneille kuurosokeille ja tulkeille lähetettiin musiikin kuvailun menetelmiin liittyvä kysely.
Musiikin kuvailun menetelmiä löydettiin seitsemän, mutta toteuttamistapoja jokaiselle menetelmälle havainnoitiin työpajassa useampia. Musiikista voi välittää rytmiä rummuttaen tai taputtaen, joko vastaanottajan käsille, keholle tai neutraalitilaan. Melodiaa voi kuvailla kuurosokean keholle, esimerkiksi selkään tai kädet vastakkain, vaihtelemalla liikeratoja, käsimuotoja ja käsien orientaatiota. Yksi tapa kuvailla musiikkia on myös kuvailla musiikin tunnelmaa. Tässä kehotarina-menetelmässä kerrotaan vastaanottajille etukäteen kuvitteellinen tarina musiikkikappaleesta ja kuvailussa tuotettavat elementit tukevat tarinaa. Kehotarina voidaan myös kuvailla spontaanisti ja se voi sisältää kielellisen elementin.
Musiikin kuvailua on mahdollista toteuttaa missä vain, mutta paikka, tilanne ja asiakkaan toiminnallisen näön ja kuulon tilanne sekä henkilökohtaiset rajat vaikuttavat kuvailumenetelmien valitsemiseen ja käyttöön. Musiikin kuvailuun liittyviä tekijöitä pohdittiin jakamalla kuurosokeat ryhmiin kommunikaatiotavan, vastaanottokanavan ja kehonkäytön tottumuksen perusteella. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet kuurosokeat kokivat musiikin kuvailun yleisesti miellyttäväksi. Ryhmien välillä ilmeni kuitenkin eroavaisuuksia, jotka liittyivät kokemuksiin muun muassa apuvälineiden käytöstä, rytmittämisen ja melodian kuvailun kokemisesta sekä tilan käytöstä.
Opinnäytetyö on tietopaketti musiikin kuvailusta aloittelevalle kuvailijalle. Kuvailu kuuluu yhtenä osana viittomakielen tulkin työhön kuurosokeille tulkattaessa, joten opinnäytetyö antaa uusia mahdollisuuksia kuurosokealle kuvailuun. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin Suomessa, joten työssä lähestytään musiikin kuvailun tapoja perusteista lähtien.
Asiasanat: kuurosokeat, kuvailu, musiikin kuvailu, viittomakielen tulkit
Lahtinen, Suvi & Varjonen, Elina. Äänelle muoto ja nuotille paikka – musiikin kuvailu kuurosokealle. Diak Länsi, Turku, kevät 2011, 51 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielen-tulkki (AMK)
Opinnäytetyössä kartoitetaan musiikin kuvailun menetelmiä kuurosokealle. Työ keskittyy tutkimaan musiikin kuvailua aloittelevan kuvailijan näkökulmasta, ja siinä pohditaan, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon musiikin kuvailua aloitettaessa, musiikin kuvailua tarjottaessa sekä mitkä asiat vaikuttavat siihen, että musiikin kuvailulla saadaan aikaan onnistunut elämys.
Opinnäytetyössä kartoitettiin musiikin kuvailun menetelmiä dokumentoimalla videolle 7.10.2010 järjestetyn kuurosokeiden kulttuuriviikon musiikkityöpajan harjoituksia ja kommentteja. Työpajan havainnoinnin ja aineiston analysoinnin lisäksi työpajaan osallistuneille kuurosokeille ja tulkeille lähetettiin musiikin kuvailun menetelmiin liittyvä kysely.
Musiikin kuvailun menetelmiä löydettiin seitsemän, mutta toteuttamistapoja jokaiselle menetelmälle havainnoitiin työpajassa useampia. Musiikista voi välittää rytmiä rummuttaen tai taputtaen, joko vastaanottajan käsille, keholle tai neutraalitilaan. Melodiaa voi kuvailla kuurosokean keholle, esimerkiksi selkään tai kädet vastakkain, vaihtelemalla liikeratoja, käsimuotoja ja käsien orientaatiota. Yksi tapa kuvailla musiikkia on myös kuvailla musiikin tunnelmaa. Tässä kehotarina-menetelmässä kerrotaan vastaanottajille etukäteen kuvitteellinen tarina musiikkikappaleesta ja kuvailussa tuotettavat elementit tukevat tarinaa. Kehotarina voidaan myös kuvailla spontaanisti ja se voi sisältää kielellisen elementin.
Musiikin kuvailua on mahdollista toteuttaa missä vain, mutta paikka, tilanne ja asiakkaan toiminnallisen näön ja kuulon tilanne sekä henkilökohtaiset rajat vaikuttavat kuvailumenetelmien valitsemiseen ja käyttöön. Musiikin kuvailuun liittyviä tekijöitä pohdittiin jakamalla kuurosokeat ryhmiin kommunikaatiotavan, vastaanottokanavan ja kehonkäytön tottumuksen perusteella. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet kuurosokeat kokivat musiikin kuvailun yleisesti miellyttäväksi. Ryhmien välillä ilmeni kuitenkin eroavaisuuksia, jotka liittyivät kokemuksiin muun muassa apuvälineiden käytöstä, rytmittämisen ja melodian kuvailun kokemisesta sekä tilan käytöstä.
Opinnäytetyö on tietopaketti musiikin kuvailusta aloittelevalle kuvailijalle. Kuvailu kuuluu yhtenä osana viittomakielen tulkin työhön kuurosokeille tulkattaessa, joten opinnäytetyö antaa uusia mahdollisuuksia kuurosokealle kuvailuun. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin Suomessa, joten työssä lähestytään musiikin kuvailun tapoja perusteista lähtien.
Asiasanat: kuurosokeat, kuvailu, musiikin kuvailu, viittomakielen tulkit