”No onhan se vähän toisaalta velvollisuus mennä töihin” : Työpaja Etapin valmentautujien kokemuksia elämäntilanteestaan
Lindholm, Sanna (2011)
Lindholm, Sanna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105045910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105045910
Tiivistelmä
Nuorten työttömyys, pahoinvointi ja syrjäytyminen ovat olleet viime vuosina julkisessa keskustelussa. Erilaisilla työvoimapoliittisilla ratkaisuilla on pyritty vaikuttamaan nuorten asemaan yhteiskunnassa. Nuorten työpajat mainitaan vuoden 2006 nuorisolaissa yhtenä kunnan toimintona. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Vuoden 2011 alusta voimaan tullut muutos nuorisolaissa vahvistaa entisestään nuorten työpajojen asemaa tekemällä etsivästä nuorisotyöstä lakisääteistä toimintaa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Riihimäen kaupungin Työpaja Etapin valmentautujien näkemyksiä omasta elämäntilanteestaan. Aihe opinnäytetyöhön nousi opinnäytetyön tekijän oman mielenkiinnon sekä työpajan ohjaajien ja valmentautujien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää Työpaja Etapin valmentautujaa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksen tulosten mukaan haastatellut kokivat elämäntilanteensa melko hyväksi. Tulevaisuudelta toivottiin koulutuksen kautta pääsyä työelämään. Näiden lisäksi toivottiin tavallisia asioita kuten perhettä, kotia ja harrastuksia. Työpajalta saatua vertaistukea arvostettiin ja työpaja nähtiin eräänlaisena ponnahduslautana työelämään. Verojen maksaminen koettiin yhteiskunnalliseksi velvollisuudeksi ja sen edellytyksenä nähtiin koulutus ja työnteko. Omiin kykyihin vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen luotettiin ja omaa vastuuta ja toimijuutta korostettiin. Syrjäytymistä määritelmänä pidettiin osittain loukkaavana ja kapeana. Syrjäytyminen määriteltiin sosiaaliseksi tilaksi, ei niinkään työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseksi eikä määritelmän ajateltu sopivan omaan tilanteeseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Riihimäen kaupungin Työpaja Etapin valmentautujien näkemyksiä omasta elämäntilanteestaan. Aihe opinnäytetyöhön nousi opinnäytetyön tekijän oman mielenkiinnon sekä työpajan ohjaajien ja valmentautujien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää Työpaja Etapin valmentautujaa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksen tulosten mukaan haastatellut kokivat elämäntilanteensa melko hyväksi. Tulevaisuudelta toivottiin koulutuksen kautta pääsyä työelämään. Näiden lisäksi toivottiin tavallisia asioita kuten perhettä, kotia ja harrastuksia. Työpajalta saatua vertaistukea arvostettiin ja työpaja nähtiin eräänlaisena ponnahduslautana työelämään. Verojen maksaminen koettiin yhteiskunnalliseksi velvollisuudeksi ja sen edellytyksenä nähtiin koulutus ja työnteko. Omiin kykyihin vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen luotettiin ja omaa vastuuta ja toimijuutta korostettiin. Syrjäytymistä määritelmänä pidettiin osittain loukkaavana ja kapeana. Syrjäytyminen määriteltiin sosiaaliseksi tilaksi, ei niinkään työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseksi eikä määritelmän ajateltu sopivan omaan tilanteeseen.