Opintojen loppusuoralla olevien sairaanhoidon opiskelijoiden valmius kohdata kuoleva potilas
Tiainen, Satu (2011)
Tiainen, Satu
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015420
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opintojen loppusuoralla olevien sairaanhoidon opiskelijoiden näkökulmasta, minkälaiset valmiudet koulutus Saimaan ammattikorkeakoulussa oli antanut kuolevan potilaan kohtaamiseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia kokemuksia opiskelijoilla oli kuolevien potilaiden kohtaamisesta työharjoittelujaksoilla.
Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselyllä, joka oli laadittu teoriatiedon ja tutkimustehtävien perusteella. Tutkimukseen osallistui 31 opiskelijaa. Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysi- menetelmällä.
Tulosten mukaan sairaanhoitaja opiskelijoiden valmius kohdata kuoleva potilas vaihteli suuresti. Merkittävin valmiuteen vaikuttava asia oli työkokemus. Vastaajat kokivat osaavansa kuolevan potilaan perushoidon sekä vainajan laiton. Sairaanhoitajaopiskelijat pitivät tärkeänä mahdollistaa kuolevalle potilaalle kivuttoman ja turvallisen kuoleman. Vastaajat kokivat vielä tarvitsevansa harjoitusta omien tunteidensa käsittelyyn, potilaan ja omaisten kohtaamiseen, nuorten potilaiden hoitoon, sekä kivunhoitoon. Monet vastaajat kokivat tarvitsevansa vielä paljon kokemusta kuolevan potilaan kohtaamiseen.
Vastaajilla oli monenlaisia kokemuksia kuolevien potilaiden kohtaamisista. Huonojen kokemusten taustalla oli usein hoitohenkilökunnan epäammatillinen asenne, vallitseva hoitamisen kulttuuri sekä riittämätön kivunhoito. Myös kuolevan potilaan kohtaaminen ja vainajan laittaminen oli voitu tehdä epäkunnioittavasti. Hyvät kokemukset liittyivät onnistuneeseen kivunhoitoon, potilaan ja omaisten hyvään kohtaamiseen ja huomiointiin sekä ammattitaitoiseen ohjaukseen työharjoittelujaksoilla.
Opetus Saimaan ammattikorkeakoulussa on ollut monipuolista, mutta kuolevan potilaan hoitoa pitäisi käsitellä entistä enemmän ja syvällisemmin. Opetus pitäisi saada sidottua kiinteämmin työharjoitteluun, jossa työharjoittelun ohjaajien rinnalla opiskelija pääsisi osallistumaan kuolevan potilaan hoitoon.
Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselyllä, joka oli laadittu teoriatiedon ja tutkimustehtävien perusteella. Tutkimukseen osallistui 31 opiskelijaa. Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysi- menetelmällä.
Tulosten mukaan sairaanhoitaja opiskelijoiden valmius kohdata kuoleva potilas vaihteli suuresti. Merkittävin valmiuteen vaikuttava asia oli työkokemus. Vastaajat kokivat osaavansa kuolevan potilaan perushoidon sekä vainajan laiton. Sairaanhoitajaopiskelijat pitivät tärkeänä mahdollistaa kuolevalle potilaalle kivuttoman ja turvallisen kuoleman. Vastaajat kokivat vielä tarvitsevansa harjoitusta omien tunteidensa käsittelyyn, potilaan ja omaisten kohtaamiseen, nuorten potilaiden hoitoon, sekä kivunhoitoon. Monet vastaajat kokivat tarvitsevansa vielä paljon kokemusta kuolevan potilaan kohtaamiseen.
Vastaajilla oli monenlaisia kokemuksia kuolevien potilaiden kohtaamisista. Huonojen kokemusten taustalla oli usein hoitohenkilökunnan epäammatillinen asenne, vallitseva hoitamisen kulttuuri sekä riittämätön kivunhoito. Myös kuolevan potilaan kohtaaminen ja vainajan laittaminen oli voitu tehdä epäkunnioittavasti. Hyvät kokemukset liittyivät onnistuneeseen kivunhoitoon, potilaan ja omaisten hyvään kohtaamiseen ja huomiointiin sekä ammattitaitoiseen ohjaukseen työharjoittelujaksoilla.
Opetus Saimaan ammattikorkeakoulussa on ollut monipuolista, mutta kuolevan potilaan hoitoa pitäisi käsitellä entistä enemmän ja syvällisemmin. Opetus pitäisi saada sidottua kiinteämmin työharjoitteluun, jossa työharjoittelun ohjaajien rinnalla opiskelija pääsisi osallistumaan kuolevan potilaan hoitoon.