Lisävoitelujärjestelmä VAG-konsernin 2.5 litran v6 TDI -moottoreihin
Kervinen, Joni (2011)
Kervinen, Joni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285217
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja valmistaa lisävoitelujärjestelmä VAG-konsernin 2,5 litran v6-turbodieselmoottoriin, jossa on tyyppivikana nokka-akseleiden ennenaikainen kuluminen. Ideana oli tuoda nokka-akseleille lisää voitelevaa öljyä, joka estäisi niiden kulumisen. Koska voitelu on riittämätöntä nimenomaan tyhjäkäynnillä, haluttiin lisävoitelu rajata siihen.
Suunnittelun aikana selvisi nopeasti, että erillinen voitelujärjestelmä nykyisen, moottorin oman voitelujärjestelmän rinnalle oli ainut realistinen vaihtoehto. Perusideana olikin ottaa öljy moottorin öljypohjasta sähköiselle pumpulle ja tuoda se siitä paineistettuna putkistoa pitkin suihkuputkille, venttiilikoppien sisään. Venttiilikopan sisälle suunnitelluissa suihkuputkissa oli pienet suihkureiät, jotka olivat kohdistettuna nokka-akselin profiileihin, jokaiselle profiilille oli oma suihkureikänsä. Paineputkiston paine rajoitettiin vastusventtiilillä, joka ohjasi ylimääräisen paineen letkua pitkin takaisin imuputkeen ja siitä kiertoon. Ohjaus toteutettiin öljynpainekytkimellä, joka mittaa moottorin oman öljynpaineen määrää. Öljynpaineen noustessa riittäväksi kytkin sammuttaisi pumpun releohjauksen avulla. Näin järjestelmä olisi päällä vain pienillä kierroksilla.
Projekti onnistui kokonaisuutena hyvin ja on varmasti toimiva. Nokka-akselit tulevat saamaan riittävän voitelun läpi kierrosalueen. Nähtäväksi tosin jäi, että estääkö tämä nokka-akseleiden kulumista toivottavalla tavalla vai onko pääasiallinen syy vaurioon jossain muualla. Negatiivisena asiana projektissa jäi esille vääränlaisen pumpun aiheut-tamat ongelmat.
Suunnittelun aikana selvisi nopeasti, että erillinen voitelujärjestelmä nykyisen, moottorin oman voitelujärjestelmän rinnalle oli ainut realistinen vaihtoehto. Perusideana olikin ottaa öljy moottorin öljypohjasta sähköiselle pumpulle ja tuoda se siitä paineistettuna putkistoa pitkin suihkuputkille, venttiilikoppien sisään. Venttiilikopan sisälle suunnitelluissa suihkuputkissa oli pienet suihkureiät, jotka olivat kohdistettuna nokka-akselin profiileihin, jokaiselle profiilille oli oma suihkureikänsä. Paineputkiston paine rajoitettiin vastusventtiilillä, joka ohjasi ylimääräisen paineen letkua pitkin takaisin imuputkeen ja siitä kiertoon. Ohjaus toteutettiin öljynpainekytkimellä, joka mittaa moottorin oman öljynpaineen määrää. Öljynpaineen noustessa riittäväksi kytkin sammuttaisi pumpun releohjauksen avulla. Näin järjestelmä olisi päällä vain pienillä kierroksilla.
Projekti onnistui kokonaisuutena hyvin ja on varmasti toimiva. Nokka-akselit tulevat saamaan riittävän voitelun läpi kierrosalueen. Nähtäväksi tosin jäi, että estääkö tämä nokka-akseleiden kulumista toivottavalla tavalla vai onko pääasiallinen syy vaurioon jossain muualla. Negatiivisena asiana projektissa jäi esille vääränlaisen pumpun aiheut-tamat ongelmat.