Omatoiminen radonkorjaaminen
Vesterinen, Ville (2011)
Vesterinen, Ville
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274940
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274940
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli 2010 kevättalvella mitattu radonpitoisuus eräässä 1999 valmistuneessa omakotitalossa. Mittauksesta laskettu vuosikeskiarvo oli 240 Bq/m3. Arvo ei ylitä rakennusta koskevaa 400 Bq/m3 enimmäisarvoa. Säteilyturvakeskus suositteli harkitsemaan kevyitä korjaustoimenpiteitä, koska huoneilman tavoitepitoisuus 200 Bq/m3 ylittyi.
Työn tavoitteena oli löytää kohteessa omatoimisesti toteutettavia toimenpiteitä radonpitoisuuden alentamiseksi. Toimenpiteistä haluttiin järkeviä, yksinkertaisia ja mahdollisimman edullisia. Työssä tutustuttiin suomalaiseen radonongelmaan ja erityisesti korjausmenetelmiin olemassa olevissa rakennuksissa. Säteilyturvakeskus on julkaissut suurimman osan materiaalista, joka ohjaa näitä toimia. Tämän materiaalin lisäksi perehdyttiin lyhyesti radonia koskeviin lakeihin, radonin ominaisuuksiin ja haittavaikutuksiin sekä yleiseen suhtautumiseen ihmisten keskuudessa. Kohteessa tehtiin mittauksia ja selvityksiä, joiden perusteella laadittiin korjausehdotus.
Suomalaisessa lainsäädännössä on asetettu asuntojen sisäilman radonpitoi-suudelle tietyt enimmäisarvot. Vaikka arvot ylittäviä rakennuksia on runsaasti, korjauksia tekeviä yrityksiä löytyi niukasti. Radonin haittavaikutuksista oli saatavissa tutkimustietoa, joka kannusti korjaamaan tilanteen. Omatoimista korjausta tukivat Säteilyturvakeskuksen Asuntojen radonkorjaaminen -oppaan selkeät neuvot. Rakennukseen oli helppo tehdä kaikki tarvittavat selvitykset radonkorjausta ohjaavan oppaan perusteella. Näiden selvitysten jälkeen oli hyvät valmiudet laatia korjausehdotus, jossa suositeltiin radonputkiston käyttöönottoa, vähäisiä tiivistystöitä sekä ilmanvaihdon säätöä ja puhdistusta.
Omatoimisten radonkorjausten eduiksi havaittiin edullisuus, sillä ammattikorjaajien vähäinen määrä pitää kilpailun puuttuessa hintatason korkeana. Toisaalta taidottomuus ja huolimattomuus voivat pilata oikeat ja hyvin suunnitellut toimenpiteet.
Työn tavoitteena oli löytää kohteessa omatoimisesti toteutettavia toimenpiteitä radonpitoisuuden alentamiseksi. Toimenpiteistä haluttiin järkeviä, yksinkertaisia ja mahdollisimman edullisia. Työssä tutustuttiin suomalaiseen radonongelmaan ja erityisesti korjausmenetelmiin olemassa olevissa rakennuksissa. Säteilyturvakeskus on julkaissut suurimman osan materiaalista, joka ohjaa näitä toimia. Tämän materiaalin lisäksi perehdyttiin lyhyesti radonia koskeviin lakeihin, radonin ominaisuuksiin ja haittavaikutuksiin sekä yleiseen suhtautumiseen ihmisten keskuudessa. Kohteessa tehtiin mittauksia ja selvityksiä, joiden perusteella laadittiin korjausehdotus.
Suomalaisessa lainsäädännössä on asetettu asuntojen sisäilman radonpitoi-suudelle tietyt enimmäisarvot. Vaikka arvot ylittäviä rakennuksia on runsaasti, korjauksia tekeviä yrityksiä löytyi niukasti. Radonin haittavaikutuksista oli saatavissa tutkimustietoa, joka kannusti korjaamaan tilanteen. Omatoimista korjausta tukivat Säteilyturvakeskuksen Asuntojen radonkorjaaminen -oppaan selkeät neuvot. Rakennukseen oli helppo tehdä kaikki tarvittavat selvitykset radonkorjausta ohjaavan oppaan perusteella. Näiden selvitysten jälkeen oli hyvät valmiudet laatia korjausehdotus, jossa suositeltiin radonputkiston käyttöönottoa, vähäisiä tiivistystöitä sekä ilmanvaihdon säätöä ja puhdistusta.
Omatoimisten radonkorjausten eduiksi havaittiin edullisuus, sillä ammattikorjaajien vähäinen määrä pitää kilpailun puuttuessa hintatason korkeana. Toisaalta taidottomuus ja huolimattomuus voivat pilata oikeat ja hyvin suunnitellut toimenpiteet.