RAUHALAN KOULUN KUUDESLUOKKALAISTEN TAPATURMIEN KAR-TOITUS JA ENNALTAEHKÄISY 2010 – 2011
Vesalainen, Kati; Tani, Sanna (2011)
Vesalainen, Kati
Tani, Sanna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204592
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204592
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut kartoittaa Rauhalan koulun kuudensien luokkien oppilaille sattuneet tapaturmat kuluneen vuoden ajalta, sekä oppilaiden turvallisuusvälineiden käyttö. Opinnäytetyö on osa Ehkäise tapaturmat- poikkihallinnollista hanketta 2009 – 2015. Etelä – Kymenlaakson alue sai 2008 mahdollisuuden lähteä tähän hankkeeseen pilottialueena mukaan. Hankkeen tarkoituksena on lähestyä tapaturmien ehkäisyä yhteisöllisestä näkökulmasta sekä paneutua paikallisiin tapaturmien erityispiirteisiin.
Kohderyhmä opinnäytetyössä oli Rauhalan koulun kaksi kuudetta luokkaa. Vastaajien ikä oli 12 -14 vuotta, tyttöjä vastaajista 19 kpl ja poikia 19 kpl. Menetelmänä käytimme kyselytutkimusta suljetuilla kysymyksillä, sekä niitä tukevilla avoimilla kysymyksillä.
Tuloksia tarkastellessa selvisi, että eniten vastaajille oli tapahtunut kaatumisia ja putoamisia. Putoamisista suurin osa oli tapahtunut trampoliinilla. Ilotulitteista ja muualta saadut palovammat olivat vähäisiä. Suurin osa tapaturmista saaduista vammoista vastaajien keskuudessa oli pinnallisia ruhjeita ja raajan käyttöä rajaavia vammoja esiintyi myös. Pään alueen vammat ja trampoliinilta putoaminen nousivat suurimmaksi syyksi sairaalahoitoon hakeutumiseen. Nuorten aktiivinen liikunnan harrastaminen nousi riskitekijäksi, sillä yli puolet vastaajista oli saanut vammoja liikuntaharrastuksen parissa. Turvavöiden, heijastimien, trampoliinin turvaverkon ja pyöräilykypärän käyttö oli vähäistä. Vastaajista suurin osa ymmärsi turvavälineiden käytön hyödyt, tämä ei kuitenkaan vaikuttanut käytön halukkuuteen.
Johtopäätöksenä voidaan pitää, että lasten tapaturmat ovat yleisiä, mutta ne harvemmin vaativat sairaalatasoista hoitoa. Pyöräilykypärän ja muiden turvallisuutta edistävien tuotteiden käyttö on vähäistä.
Kehittämishaasteena näkyy lasten ja vanhempien terveyskäyttäytymiseen ja asenteisiin vaikuttaminen, jotta lievempiä tapaturmia esiintyisi vähemmän ja turvallisuutta edistävien tuotteiden käyttöhalukkuus lisääntyisi. Jatkotutkimuksena tarpeellista olisi kartoittaa vanhempien asenteita tapaturmien ehkäisystä ja kuinka parantaa kodin ja koulun yhteistyötä, jotta tapaturmien ennaltaehkäisy olisi tehokasta.
Kohderyhmä opinnäytetyössä oli Rauhalan koulun kaksi kuudetta luokkaa. Vastaajien ikä oli 12 -14 vuotta, tyttöjä vastaajista 19 kpl ja poikia 19 kpl. Menetelmänä käytimme kyselytutkimusta suljetuilla kysymyksillä, sekä niitä tukevilla avoimilla kysymyksillä.
Tuloksia tarkastellessa selvisi, että eniten vastaajille oli tapahtunut kaatumisia ja putoamisia. Putoamisista suurin osa oli tapahtunut trampoliinilla. Ilotulitteista ja muualta saadut palovammat olivat vähäisiä. Suurin osa tapaturmista saaduista vammoista vastaajien keskuudessa oli pinnallisia ruhjeita ja raajan käyttöä rajaavia vammoja esiintyi myös. Pään alueen vammat ja trampoliinilta putoaminen nousivat suurimmaksi syyksi sairaalahoitoon hakeutumiseen. Nuorten aktiivinen liikunnan harrastaminen nousi riskitekijäksi, sillä yli puolet vastaajista oli saanut vammoja liikuntaharrastuksen parissa. Turvavöiden, heijastimien, trampoliinin turvaverkon ja pyöräilykypärän käyttö oli vähäistä. Vastaajista suurin osa ymmärsi turvavälineiden käytön hyödyt, tämä ei kuitenkaan vaikuttanut käytön halukkuuteen.
Johtopäätöksenä voidaan pitää, että lasten tapaturmat ovat yleisiä, mutta ne harvemmin vaativat sairaalatasoista hoitoa. Pyöräilykypärän ja muiden turvallisuutta edistävien tuotteiden käyttö on vähäistä.
Kehittämishaasteena näkyy lasten ja vanhempien terveyskäyttäytymiseen ja asenteisiin vaikuttaminen, jotta lievempiä tapaturmia esiintyisi vähemmän ja turvallisuutta edistävien tuotteiden käyttöhalukkuus lisääntyisi. Jatkotutkimuksena tarpeellista olisi kartoittaa vanhempien asenteita tapaturmien ehkäisystä ja kuinka parantaa kodin ja koulun yhteistyötä, jotta tapaturmien ennaltaehkäisy olisi tehokasta.