LASTENSUOJELULAIN ERITYISEN TUEN KÄYTÄNNÖT – PÄIVÄHOIDON JA LASTENNEUVOLAN KERTOMUKSET TUNTUVAN HUOLEN VYÖHYKKEELLÄ
Sundberg, Tuula; Taskinen, Heidi (2011)
Sundberg, Tuula
Taskinen, Heidi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104204575
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin, miten uudistetun lastensuojelulain (13.4.2007/417) mukainen erityinen tuki toteutuu Kotkan päivähoidossa ja lastenneuvolassa tuntuvan huolen vyöhykkeellä. Lastensuojelulain erityinen tuki on osa ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jonka kehittämistyötä tehdään valtakunnallisesti. Lastensuojelulain erityisen tuen määritelmän ollessa uusi on sen toteutumista peruspalveluissa tutkittu vielä vähän.
Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin narratiivisuus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Kohderyhmänä oli kuusi päivähoidon työntekijää ja neljä lastenneuvolan työntekijää eri yksiköistä. Kohderyhmää pyydettiin eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla kirjoittamaan tarina, kuinka he toimivat tuntuvan huolen vyöhykkeellä lapsen tilanteen paranemiseksi.
Aineiston analyysissä käytettiin narratiivien analyysiä ja välineenä teemoittelua. Aineistosta nousi kolme keskeistä teemaa, jotka ovat työntekijän oma toiminta, ohjaus ja yhteistyö sekä kertomusten käännekohta. Työntekijän oma toiminta näkyy niin lapseen kuin aikuiseenkin kohdistuvana toimintana pääsääntöisesti erilaisina keskusteluina. Kertomusten perusteella työntekijät käyttävät monipuolisia erityisen tuen keinoja, mutta niiden toteutuminen näyttäytyy jokaisessa kertomuksessa hyvin eri tavoin.
Kertomukset kulkevat pienestä huolesta tuntuvan huolen vyöhykkeeseen, ja tämä näkyy työntekijöiden toiminnan muutoksena asiakaslähtöisestä työskentelystä asiantuntijalähtöisemmäksi. Tämä muutos kohdistuu kertomusten käännekohtiin, jolloin työntekijän toiminnassa näkyy selkeästi muiden ammattilaisten mukaan ottaminen oman työnsä tueksi. Muiden ammattilaisten mukaan tulo näyttäytyi ohjauksena ja moniammatillisena yhteistyönä, joista ohjauksen osuus oli näkyvämpi. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa, mutta siinä ei ole nähtävissä selkeitä ja yhtenäisiä linjauksia.
Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin narratiivisuus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Kohderyhmänä oli kuusi päivähoidon työntekijää ja neljä lastenneuvolan työntekijää eri yksiköistä. Kohderyhmää pyydettiin eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla kirjoittamaan tarina, kuinka he toimivat tuntuvan huolen vyöhykkeellä lapsen tilanteen paranemiseksi.
Aineiston analyysissä käytettiin narratiivien analyysiä ja välineenä teemoittelua. Aineistosta nousi kolme keskeistä teemaa, jotka ovat työntekijän oma toiminta, ohjaus ja yhteistyö sekä kertomusten käännekohta. Työntekijän oma toiminta näkyy niin lapseen kuin aikuiseenkin kohdistuvana toimintana pääsääntöisesti erilaisina keskusteluina. Kertomusten perusteella työntekijät käyttävät monipuolisia erityisen tuen keinoja, mutta niiden toteutuminen näyttäytyy jokaisessa kertomuksessa hyvin eri tavoin.
Kertomukset kulkevat pienestä huolesta tuntuvan huolen vyöhykkeeseen, ja tämä näkyy työntekijöiden toiminnan muutoksena asiakaslähtöisestä työskentelystä asiantuntijalähtöisemmäksi. Tämä muutos kohdistuu kertomusten käännekohtiin, jolloin työntekijän toiminnassa näkyy selkeästi muiden ammattilaisten mukaan ottaminen oman työnsä tueksi. Muiden ammattilaisten mukaan tulo näyttäytyi ohjauksena ja moniammatillisena yhteistyönä, joista ohjauksen osuus oli näkyvämpi. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa, mutta siinä ei ole nähtävissä selkeitä ja yhtenäisiä linjauksia.