Venytellen vammoja vastaan : A-juniori-ikäisten jääkiekkoilijoiden lonkkanivelen liikkuvuustutkimus
Suhonen, Heidi; Elfvengren, Niko (2011)
Suhonen, Heidi
Elfvengren, Niko
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104194515
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104194515
Tiivistelmä
Jääkiekko on yksi testatuimpia urheilulajeja Suomessa. Liikkuvuustestejä lajin parista löytyy kuitenkin heikosti. Huono liikkuvuus ja lihasepätasapaino heikentävät jääkiekkoilijoiden lajitaitojen kehittymistä ja altistavat loukkaantumisille harjoitus- ja pelitilanteissa. Lähteiden mukaan liikkuvuusharjoittelulla on myönteisiä vaikutuksia loukkaantumisriskin pienenemiseen. Liikkuvuusharjoittelun vaikutuksesta loukkaantumisriskin pienenemiseen on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisina annettujen venyttelyharjoitusohjeiden itsenäistä toteuttamista ja tehtyjen harjoitteiden vaikutusta reiden lähentäjälihasten kireyden ja lonkkanivelen liikkuvuuden mahdollisiin muutoksiin kuuden viikon pituisen omatoimisen harjoittelujakson jälkeen. Työssä tutkittiin myös liikkuvuusharjoittelun osuutta omassa harjoittelussa kontrollikyselyllä kahden kuukauden kuluttua lopputestien jälkeen. Tutkimusjakso ajoittui toukokuun 2010 alusta lokakuun 2010 loppuun.
Tutkimukseen osallistuneiden pelaajien lonkkanivelen maksimaalisen passiivisen abduktion keskiarvot paranivat tutkimusjakson aikana. Tutkimustuloksiin vaikuttivat pelaajien venyttelyaktiivisuus sekä yksilölliset liikkuvuusominaisuudet. Osalla pelaajista motivaatio liikkuvuusharjoittelua kohtaan parani. Johtopäätöksenä tutkimuksemme perusteella voimme todeta säännöllisen kohdistetun venyttelyharjoittelun lisäävän lonkkanivelen passiivista liikettä abduktio-suuntaan. Tutkimustulokset jäivät tutkimusjoukon lopullisesta koosta (n=11) johtuen suppeiksi, eivätkä ne näin ollen ole yleistettävissä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisina annettujen venyttelyharjoitusohjeiden itsenäistä toteuttamista ja tehtyjen harjoitteiden vaikutusta reiden lähentäjälihasten kireyden ja lonkkanivelen liikkuvuuden mahdollisiin muutoksiin kuuden viikon pituisen omatoimisen harjoittelujakson jälkeen. Työssä tutkittiin myös liikkuvuusharjoittelun osuutta omassa harjoittelussa kontrollikyselyllä kahden kuukauden kuluttua lopputestien jälkeen. Tutkimusjakso ajoittui toukokuun 2010 alusta lokakuun 2010 loppuun.
Tutkimukseen osallistuneiden pelaajien lonkkanivelen maksimaalisen passiivisen abduktion keskiarvot paranivat tutkimusjakson aikana. Tutkimustuloksiin vaikuttivat pelaajien venyttelyaktiivisuus sekä yksilölliset liikkuvuusominaisuudet. Osalla pelaajista motivaatio liikkuvuusharjoittelua kohtaan parani. Johtopäätöksenä tutkimuksemme perusteella voimme todeta säännöllisen kohdistetun venyttelyharjoittelun lisäävän lonkkanivelen passiivista liikettä abduktio-suuntaan. Tutkimustulokset jäivät tutkimusjoukon lopullisesta koosta (n=11) johtuen suppeiksi, eivätkä ne näin ollen ole yleistettävissä.