Vuorovaikutus seksuaaliterveysneuvonnassa terveydenhoitajan ja nuoren asiakkaan välillä
Karvonen, Henna; Kurikka, Marjo-Riitta (2011)
Karvonen, Henna
Kurikka, Marjo-Riitta
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104134240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104134240
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajan ja nuoren välistä vuorovaikutusta seksuaaliterveysneuvonnassa.
Tutkimuksessa kuvattiin millaista vuorovaikutus on terveydenhoitajan ja nuoren välillä seksuaaliterveysneuvonnassa, minkälaisia kohtaamisen työmenetelmiä terveydenhoitajilla on käytössä sekä terveydenhoitajan ja nuoren subjektiivisia kokemuksia vuorovaikutustilanteesta. Tavoitteena on kehittää terveydenhoitajan ja nuoren välistä vuorovaikutusta seksuaaliterveysneuvonnassa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin videoimalla seksuaaliterveysneuvontatilanteita opiskeluterveydenhuollossa. Lisäksi terveydenhoitajat ja nuoret kirjoittivat subjektiivisen kokemuksen vuorovaikutustilanteesta paperille. Tutkimukseen osallistui kolme terveydenhoitajaa ja viisi nuorta. Videomateriaali analysoitiin tutkimusta varten laaditulla analysointilomakkeella kvalitatiivisesti sekä kvantitatiivisen tutkimuksen keinoja käyttäen. Subjektiivisista kokemuksista laadittiin yhteenveto.
Tutkimustulosten mukaan vuorovaikutuksen elementeistä avoimuus, aitous, empatia, vastavuoroisuus, kuuntelu
ja ymmärrys toteutuivat vuorovaikutuksessa melko hyvin. Terveydenhoitajien hyväksyntä toteutui hyvin.
Terveydenhoitajien sanaton viestintä koostui toiminta-, merkki- ja välinekommunikaatiosta. Sanaton viestintä
oli pääosin luontevaa ja sanallista viestintää tukevaa. Kohtaamisen työmenetelmistä terveydenhoitajat käyttivät
interventiivistä haastattelua sekä osittain ratkaisukeskeistä työtapaa ja seksuaaliterveysanamneesia. Seksuaaliterveysneuvonnan vuorovaikutuksessa toteutui asiantuntijakeskeinen orientaatio. Terveydenhoitajat
antoivat pääosin nuorille luvan puhua seksuaalisuudestaan vuorovaikutuksen elementtien ja sanattoman viestinnän kautta. Rajattua tietoa nuoret saivat riittävästi ja kohdennetusti. Subjektiivisten kokemusten perusteella vuorovaikutustilanteet koettiin suurimmaksi osaksi hyvinä ja positiivisina.
Seksuaaliterveysneuvonnassa vuorovaikutus oli tulosten perusteella kokonaisuudessaan luontevaa. Seksuaaliterveysneuvontaan sopivat työmenetelmät tulisi ottaa laajemmin ja vakiintuneemmin käyttöön. Tutkimustuloksia
voidaan hyödyntää kehitettäessä terveydenhoitajien vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja sekä suunniteltaessa
terveydenhoitajien täydennyskoulutusta.
Tutkimuksessa kuvattiin millaista vuorovaikutus on terveydenhoitajan ja nuoren välillä seksuaaliterveysneuvonnassa, minkälaisia kohtaamisen työmenetelmiä terveydenhoitajilla on käytössä sekä terveydenhoitajan ja nuoren subjektiivisia kokemuksia vuorovaikutustilanteesta. Tavoitteena on kehittää terveydenhoitajan ja nuoren välistä vuorovaikutusta seksuaaliterveysneuvonnassa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin videoimalla seksuaaliterveysneuvontatilanteita opiskeluterveydenhuollossa. Lisäksi terveydenhoitajat ja nuoret kirjoittivat subjektiivisen kokemuksen vuorovaikutustilanteesta paperille. Tutkimukseen osallistui kolme terveydenhoitajaa ja viisi nuorta. Videomateriaali analysoitiin tutkimusta varten laaditulla analysointilomakkeella kvalitatiivisesti sekä kvantitatiivisen tutkimuksen keinoja käyttäen. Subjektiivisista kokemuksista laadittiin yhteenveto.
Tutkimustulosten mukaan vuorovaikutuksen elementeistä avoimuus, aitous, empatia, vastavuoroisuus, kuuntelu
ja ymmärrys toteutuivat vuorovaikutuksessa melko hyvin. Terveydenhoitajien hyväksyntä toteutui hyvin.
Terveydenhoitajien sanaton viestintä koostui toiminta-, merkki- ja välinekommunikaatiosta. Sanaton viestintä
oli pääosin luontevaa ja sanallista viestintää tukevaa. Kohtaamisen työmenetelmistä terveydenhoitajat käyttivät
interventiivistä haastattelua sekä osittain ratkaisukeskeistä työtapaa ja seksuaaliterveysanamneesia. Seksuaaliterveysneuvonnan vuorovaikutuksessa toteutui asiantuntijakeskeinen orientaatio. Terveydenhoitajat
antoivat pääosin nuorille luvan puhua seksuaalisuudestaan vuorovaikutuksen elementtien ja sanattoman viestinnän kautta. Rajattua tietoa nuoret saivat riittävästi ja kohdennetusti. Subjektiivisten kokemusten perusteella vuorovaikutustilanteet koettiin suurimmaksi osaksi hyvinä ja positiivisina.
Seksuaaliterveysneuvonnassa vuorovaikutus oli tulosten perusteella kokonaisuudessaan luontevaa. Seksuaaliterveysneuvontaan sopivat työmenetelmät tulisi ottaa laajemmin ja vakiintuneemmin käyttöön. Tutkimustuloksia
voidaan hyödyntää kehitettäessä terveydenhoitajien vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja sekä suunniteltaessa
terveydenhoitajien täydennyskoulutusta.