Aktiivihiilen adsorptiokyky
Iisakkala, Toni-Pekka (2011)
Iisakkala, Toni-Pekka
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104043862
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104043862
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Tässä työssä tutkittiin, miten tehokkaasti aktiivihiili adsorboi erilaisia orgaanisia liuottimia sekä epäorgaanisia elektrolyyttejä vesifaasista. Lisäksi tutkittiin aktiivihiilen adsorptiokinetiikkaa sekä regeneroitumiskykyä. Kokeet suoritettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön kemian laboratoriossa.
Omaan työhöni kuului näytteiden valmistus ja analysointi ohjeiden mukaisesti. Arvioin saamiani tuloksia ja tavoitteenani oli selvittää voidaanko aktiivihiiltä käyttää orgaanisten liuottimien ja epäorgaanisten elektrolyyttien adsorboimiseen vesifaasista. Tämän lisäksi tutkin onko mahdollista elvyttää jo kerran käytettyä aktiivihiiltä pesemällä sitä ja miten elvytys vaikuttaa aktiivihiilen adsorptionopeuteen.
Orgaaniset yhdisteet alensivat pintajännitystä yleisesti jo hyvin pienissä pitoisuuksissa; poikkeuksena oli kuitenkin kloroformi. Moottoriöljy laski aluksi pintajännitystä, joka
kuitenkin nousi selvästi öljypitoisuuden kasvaessa. Taitekerroinmittausten mukaan sekä
sakkaroosi että glukoosi adsorboituivat aktiivihiileen vain hyvin pienissä määrin. Johtokykymittaukset osoittivat, että etikkahappo ja myös suolahappo adsorboituivat
jossain määrin aktiivihiileen. Sen sijaan ammoniakin ja muiden epäorgaanisten yhdisteiden adsorptiota ei havaittu.
Todettiin myös, että etikkahapon täydellinen adsorptio vaati huoneen lämpötilassa vähintään 25 min aikaa. Ensimmäisten 10 minuutin aikana ei tapahtunut adsorptiota juuri lainkaan. Aktiivihiili voitiin regeneroida lähes täydellisesti vesipesulla ja kuivaamalla hiili uunissa tunnin ajan 105 C-asteen lämpötilassa.
Tässä työssä tutkittiin, miten tehokkaasti aktiivihiili adsorboi erilaisia orgaanisia liuottimia sekä epäorgaanisia elektrolyyttejä vesifaasista. Lisäksi tutkittiin aktiivihiilen adsorptiokinetiikkaa sekä regeneroitumiskykyä. Kokeet suoritettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön kemian laboratoriossa.
Omaan työhöni kuului näytteiden valmistus ja analysointi ohjeiden mukaisesti. Arvioin saamiani tuloksia ja tavoitteenani oli selvittää voidaanko aktiivihiiltä käyttää orgaanisten liuottimien ja epäorgaanisten elektrolyyttien adsorboimiseen vesifaasista. Tämän lisäksi tutkin onko mahdollista elvyttää jo kerran käytettyä aktiivihiiltä pesemällä sitä ja miten elvytys vaikuttaa aktiivihiilen adsorptionopeuteen.
Orgaaniset yhdisteet alensivat pintajännitystä yleisesti jo hyvin pienissä pitoisuuksissa; poikkeuksena oli kuitenkin kloroformi. Moottoriöljy laski aluksi pintajännitystä, joka
kuitenkin nousi selvästi öljypitoisuuden kasvaessa. Taitekerroinmittausten mukaan sekä
sakkaroosi että glukoosi adsorboituivat aktiivihiileen vain hyvin pienissä määrin. Johtokykymittaukset osoittivat, että etikkahappo ja myös suolahappo adsorboituivat
jossain määrin aktiivihiileen. Sen sijaan ammoniakin ja muiden epäorgaanisten yhdisteiden adsorptiota ei havaittu.
Todettiin myös, että etikkahapon täydellinen adsorptio vaati huoneen lämpötilassa vähintään 25 min aikaa. Ensimmäisten 10 minuutin aikana ei tapahtunut adsorptiota juuri lainkaan. Aktiivihiili voitiin regeneroida lähes täydellisesti vesipesulla ja kuivaamalla hiili uunissa tunnin ajan 105 C-asteen lämpötilassa.