Espoon kaupungin päihdetyöntekijöiden kokemuksia ryhmänohjauskoulutuksen merkityksestä
Juhola, Tom (2011)
Juhola, Tom
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103313758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103313758
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on antaa lukijalle käsitys siitä, minkälaista merkitystä Espoon kaupungin päihdetyötä tekevät työntekijät ovat saaneet keskusteluryhmänohjauskoulutuksesta. Tutkimuksesta saatu aineisto on tarkoitettu kaupungin työyksiköille ja työtä koordinoiville työntekijöille toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Tehtyjen haastatteluiden myötä haastatteluun osallistuneille työntekijöille mahdollistui koulutukseen ja työntekoon sekä työyksikön toimintaan liittyvien asioiden jäsentäminen ja jakaminen. Työn tavoitteena on selvittää koettua merkitystä kahden seuraavan tutkimuskysymyksen kautta: mitä työntekijät kertovat saaneen koulutuksesta ja miten koulutuksessa käsitellyt asiat ovat siirtyneet käytäntöön.
Työn alussa on kuvattu päihteitä, niiden käyttöön ja hoitoon liittyviä seikkoja, sekä yksityiskohtaisemmin päihdeongelmaisille suunnattujen ryhmien ohjaamisen vaatimuksista ja toteutuksesta käytännön päihdetyössä. Ryhmien ohjaaminen on yksi haastavimmista päihdetyön työmuodoista, jonka vuoksi on tärkeää, että ohjaajalla on luottamus omaan ammattitaitoonsa liittyen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineiston keräämiseksi suoritettiin kaksi ryhmähaastattelua päihdehuollon yksiköissä ja haastatteluun osallistui yhteensä kuusi koulutuksen käynyttä työntekijää. Lisäksi opinnäytetyön aloitusvaiheessa taustatietojen keräämistä varten haastateltiin Espoon kaupungin päihdetyön asiantuntijoita ja koulutuksen järjestänyttä yksityisyrittäjää.
Haastatteluiden myötä saadut tulokset jakaantuivat kolmeen pääluokkaan: koulutuksen henkilökohtainen merkitys, merkitys työryhmälle ja koulutuksen siirtyminen käytäntöön. Henkilökohtaisen merkityksen osassa on kuvattu työntekijöiden kokemuksia koulutuksen vaikutuksesta itsetuntemukseen, työssä jaksamiseen ja ammatilliseen kasvuun. Merkitys työryhmälle osa pitää sisällään työmenetelmiin ja ilmapiiriin liittyvät tulokset ja koulutuksen siirtyminen käytäntöön osa on jaettu työryhmään liittyviin tekijöihin, asiakkaisiin liittyviin tekijöihin ja muihin tekijöihin.
Tuloksien perusteella näyttää siltä, että koulutuksesta on ollut merkittävää hyötyä monille työntekijöille ja kyseisille työyhteisöille. Haastateltavat toivat esille, miten koulutuksen myötä osaaminen, rohkeus ja varmuus ohjata ryhmiä ovat parantuneet. Koulutuksen myötä työmotivaatio ja työssä jaksaminen on parantunut ja toiminta ryhmien ohjauksen suhteen on selkiytynyt. Erityistä painoarvoa näytti olevan koulutukseen liittyvällä suljetulla prosessiryhmällä, josta haastateltavat kokivat saaneensa monenlaista hyötyä itselleen työntekijänä ja ihmisenä yleisemmin. Omakohtaisen ryhmäkokemuksen kautta työntekijöille muodostui käsitys siitä, miten hyvin toimiva ryhmä voi tarjota kasvun ja eheytymisen mahdollisuuden. Kummassakin työyksikössä toimivat työntekijät näkivät tärkeänä, että mahdollisimman monilla työntekijöillä olisi sama koulutuspohja ryhmien ohjaamiseen liittyen. Tällä tavoin työtapoja ja -menetelmiä saataisiin yhtenäisemmiksi ja läpinäkyvämmiksi. Lisäksi tärkeänä pidettiin sitä, että ryhmänohjauksessa tulisi mielellään olla kaksi ohjaajaa. Yksin ryhmän ohjaaminen voi olla rankkaa ja omista tuntemuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista ei pääse juttelemaan toisen työntekijän kanssa ryhmän päätteeksi.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, mikä on päihdetyön asiakkaiden kokemus keskusteluryhmistä. Ryhmätoiminnan kehittämisen kannalta olisi tärkeää kartoittaa asiakkaiden kokemukset ja muokata toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan. Työn pohdintaosassa on esitetty ajatuksia päihdetyössä toteutettavasta ryhmänohjauksesta ja koulutusten hankinnasta, koulutusten siirtämisestä käytäntöön sekä pohdittu opinnäytetyöprosessin tekemiseen liittyviä tekijöitä.
Työn alussa on kuvattu päihteitä, niiden käyttöön ja hoitoon liittyviä seikkoja, sekä yksityiskohtaisemmin päihdeongelmaisille suunnattujen ryhmien ohjaamisen vaatimuksista ja toteutuksesta käytännön päihdetyössä. Ryhmien ohjaaminen on yksi haastavimmista päihdetyön työmuodoista, jonka vuoksi on tärkeää, että ohjaajalla on luottamus omaan ammattitaitoonsa liittyen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineiston keräämiseksi suoritettiin kaksi ryhmähaastattelua päihdehuollon yksiköissä ja haastatteluun osallistui yhteensä kuusi koulutuksen käynyttä työntekijää. Lisäksi opinnäytetyön aloitusvaiheessa taustatietojen keräämistä varten haastateltiin Espoon kaupungin päihdetyön asiantuntijoita ja koulutuksen järjestänyttä yksityisyrittäjää.
Haastatteluiden myötä saadut tulokset jakaantuivat kolmeen pääluokkaan: koulutuksen henkilökohtainen merkitys, merkitys työryhmälle ja koulutuksen siirtyminen käytäntöön. Henkilökohtaisen merkityksen osassa on kuvattu työntekijöiden kokemuksia koulutuksen vaikutuksesta itsetuntemukseen, työssä jaksamiseen ja ammatilliseen kasvuun. Merkitys työryhmälle osa pitää sisällään työmenetelmiin ja ilmapiiriin liittyvät tulokset ja koulutuksen siirtyminen käytäntöön osa on jaettu työryhmään liittyviin tekijöihin, asiakkaisiin liittyviin tekijöihin ja muihin tekijöihin.
Tuloksien perusteella näyttää siltä, että koulutuksesta on ollut merkittävää hyötyä monille työntekijöille ja kyseisille työyhteisöille. Haastateltavat toivat esille, miten koulutuksen myötä osaaminen, rohkeus ja varmuus ohjata ryhmiä ovat parantuneet. Koulutuksen myötä työmotivaatio ja työssä jaksaminen on parantunut ja toiminta ryhmien ohjauksen suhteen on selkiytynyt. Erityistä painoarvoa näytti olevan koulutukseen liittyvällä suljetulla prosessiryhmällä, josta haastateltavat kokivat saaneensa monenlaista hyötyä itselleen työntekijänä ja ihmisenä yleisemmin. Omakohtaisen ryhmäkokemuksen kautta työntekijöille muodostui käsitys siitä, miten hyvin toimiva ryhmä voi tarjota kasvun ja eheytymisen mahdollisuuden. Kummassakin työyksikössä toimivat työntekijät näkivät tärkeänä, että mahdollisimman monilla työntekijöillä olisi sama koulutuspohja ryhmien ohjaamiseen liittyen. Tällä tavoin työtapoja ja -menetelmiä saataisiin yhtenäisemmiksi ja läpinäkyvämmiksi. Lisäksi tärkeänä pidettiin sitä, että ryhmänohjauksessa tulisi mielellään olla kaksi ohjaajaa. Yksin ryhmän ohjaaminen voi olla rankkaa ja omista tuntemuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista ei pääse juttelemaan toisen työntekijän kanssa ryhmän päätteeksi.
Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, mikä on päihdetyön asiakkaiden kokemus keskusteluryhmistä. Ryhmätoiminnan kehittämisen kannalta olisi tärkeää kartoittaa asiakkaiden kokemukset ja muokata toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan. Työn pohdintaosassa on esitetty ajatuksia päihdetyössä toteutettavasta ryhmänohjauksesta ja koulutusten hankinnasta, koulutusten siirtämisestä käytäntöön sekä pohdittu opinnäytetyöprosessin tekemiseen liittyviä tekijöitä.