Hoitohenkilökunnan valmiudet hoitaa seksuaaliväkivallan uhria päivystyspoliklinikalla
Kurkilahti, Katriina (2011)
Kurkilahti, Katriina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103092966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103092966
Tiivistelmä
HOITOHENKILÖKUNNAN VALMIUDET HOITAA SEKSUAALIVÄKIVALLAN UHRIA PÄIVYSTYSPOLIKLINIKALLA
Kurkilahti, Katriina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Terveydenhoitotyön koulutusohjelma
helmikuu 2011
Ohjaaja: Ajanko, Sirke
Sivumäärä: 75
Liitteitä: 3
Asiasanat: seksuaalinen väkivalta, raiskaus, terveydenhuoltohenkilöstö, valmiudet, akuuttihoito
______________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten päivystyspoliklinikan hoito-henkilökunta hoitaa seksuaaliväkivallan uhria. Tavoitteena oli selvittää hoitohenkilö-kunnan omia kokemuksia heidän ammatillisista valmiuksistaan sekä kartoittaa hoito-henkilökunnan ammatillisia valmiuksia seksuaaliväkivallan uhrin hoidossa. Tutki-mustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitohenkilökunnan valmiuksia seksu-aaliväkivallan uhrin hoitamisessa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisesti. Tutkimusaineisto kerättiin heinä-elokuussa 2010. Tutkimuksessa käytettiin strukturoitua kyselykaavaketta, joka sisälsi oi-kein/väärin-väittämiä sekä vastausvaihtoehdot Likert- asteikolla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tulokset raportoitiin prosentteina. Tutkimustulos-ten havainnollistamiseen käytettiin kaavioita. Kyselyyn osallistui 60 hoitotyöntekijää ja vastausprosentti oli 40.
Tulosten mukaan hoitohenkilökunta koki osaamattomuutta suunnitella ja toteuttaa raiskatun hoitoa (63 %). Hoitohenkilökunnalla oli oman kokemuksensa mukaan tar-peeksi tietoa annetun hoidon dokumentoinnin tärkeydestä. Hoitohenkilökunta kaipasi lisää tietoa seksuaaliväkivaltaa koskevasta lainsäädännöstä, samoin raiskauskoke-musten vaikutuksista elämän eri osa-alueisiin sekä tietoa traumaattisesta kriisistä kär-sivän potilaan hoidosta. Lisäkoulutusta, koki tarvitsevansa suuri osa henkisen en-siavun antoon (80 %), raiskatulle tehtävistä tutkimuksista (82 %) ja jatkohoidon ja tukipalvelujen järjestämisestä (78 %) sekä tietoa konsultaatioavun saamisesta (53 %). Luottamuksellisen hoitosuhteen luominen koettiin vaikeaksi ja raiskatun hoito ahdis-tavaksi. Lähes kaikki (94 %) vastaajat ottaisivat asian puheeksi seksuaaliväkivaltaa epäillessään ja rohkaisisivat rikosilmoituksen tekoon (76 %). Suhteessa vastaajien omiin kokemuksiin ammatillisista valmiuksista, suurimmalla osalla oli osittain tietoa seksuaaliväkivallan uhrin hoidon pääpiirteistä. Hankalimmiksi osoittautui raiskaustutkimuksen tekeminen sekä asiat liittyen uhrin oikeusturvaan. Monet (73 %) vastaajat huomioisivat myös uhrin emotionaalisen tukemisen ja jatkohoidon tarpeesta kysymisen (87 %).
Jatkotutkimusaiheena voisi olla muun muassa toteuttaa tutkimus samalle kohderyh-mälle seksuaaliväkivallan koulutuksen jälkeen. Tutkimuksen kohdejoukkona voisi olla lääkärit, koska heillä on suuri vastuu seksuaaliväkivallan uhrin hoidossa.
Kurkilahti, Katriina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Terveydenhoitotyön koulutusohjelma
helmikuu 2011
Ohjaaja: Ajanko, Sirke
Sivumäärä: 75
Liitteitä: 3
Asiasanat: seksuaalinen väkivalta, raiskaus, terveydenhuoltohenkilöstö, valmiudet, akuuttihoito
______________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten päivystyspoliklinikan hoito-henkilökunta hoitaa seksuaaliväkivallan uhria. Tavoitteena oli selvittää hoitohenkilö-kunnan omia kokemuksia heidän ammatillisista valmiuksistaan sekä kartoittaa hoito-henkilökunnan ammatillisia valmiuksia seksuaaliväkivallan uhrin hoidossa. Tutki-mustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitohenkilökunnan valmiuksia seksu-aaliväkivallan uhrin hoitamisessa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisesti. Tutkimusaineisto kerättiin heinä-elokuussa 2010. Tutkimuksessa käytettiin strukturoitua kyselykaavaketta, joka sisälsi oi-kein/väärin-väittämiä sekä vastausvaihtoehdot Likert- asteikolla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja tulokset raportoitiin prosentteina. Tutkimustulos-ten havainnollistamiseen käytettiin kaavioita. Kyselyyn osallistui 60 hoitotyöntekijää ja vastausprosentti oli 40.
Tulosten mukaan hoitohenkilökunta koki osaamattomuutta suunnitella ja toteuttaa raiskatun hoitoa (63 %). Hoitohenkilökunnalla oli oman kokemuksensa mukaan tar-peeksi tietoa annetun hoidon dokumentoinnin tärkeydestä. Hoitohenkilökunta kaipasi lisää tietoa seksuaaliväkivaltaa koskevasta lainsäädännöstä, samoin raiskauskoke-musten vaikutuksista elämän eri osa-alueisiin sekä tietoa traumaattisesta kriisistä kär-sivän potilaan hoidosta. Lisäkoulutusta, koki tarvitsevansa suuri osa henkisen en-siavun antoon (80 %), raiskatulle tehtävistä tutkimuksista (82 %) ja jatkohoidon ja tukipalvelujen järjestämisestä (78 %) sekä tietoa konsultaatioavun saamisesta (53 %). Luottamuksellisen hoitosuhteen luominen koettiin vaikeaksi ja raiskatun hoito ahdis-tavaksi. Lähes kaikki (94 %) vastaajat ottaisivat asian puheeksi seksuaaliväkivaltaa epäillessään ja rohkaisisivat rikosilmoituksen tekoon (76 %). Suhteessa vastaajien omiin kokemuksiin ammatillisista valmiuksista, suurimmalla osalla oli osittain tietoa seksuaaliväkivallan uhrin hoidon pääpiirteistä. Hankalimmiksi osoittautui raiskaustutkimuksen tekeminen sekä asiat liittyen uhrin oikeusturvaan. Monet (73 %) vastaajat huomioisivat myös uhrin emotionaalisen tukemisen ja jatkohoidon tarpeesta kysymisen (87 %).
Jatkotutkimusaiheena voisi olla muun muassa toteuttaa tutkimus samalle kohderyh-mälle seksuaaliväkivallan koulutuksen jälkeen. Tutkimuksen kohdejoukkona voisi olla lääkärit, koska heillä on suuri vastuu seksuaaliväkivallan uhrin hoidossa.