Kasvatuskumppanuuden toteutuminen varhaiskasvatussuunnitelmien arviointikeskusteluissa ja päivähoidon arjessa kasvattajan näkökulmasta
Tolvanen, Maarit; Lahkela, Mervi (2011)
Tolvanen, Maarit
Lahkela, Mervi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102162417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102162417
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on toteutettu osana VKK–metro-hanketta. VKK–metro-hanke toteutetaan yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin yliopiston ja sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn kanssa. VKK–metro–hankkeen yksi keskeisin tavoite toimikaudella 2009-2011 on lasten ja heidän vanhempiensa osallisuuden vahvistaminen. Tutkimuspäiväkodeista
opinnäytetyömme toteutettiin Lystimäen päiväkodissa Espoossa. Kohderyhmänä toimi yksi päiväkodin ryhmistä. Opinnäytetyömme aihe nousi päiväkodin kehittämiskohteista ja -toiveista. Lystimäen päiväkodin kehittämistehtävänä oli vanhemman kuulemisen hyödyntäminen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Opinnäytetyön
tarkoituksena oli selvittää, miten kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet toteutuivat varhaiskasvatussuunnitelmien arviointikeskusteluissa. Opinnäytetyössä toteutetun ryhmäkeskustelun tavoitteena oli antaa kasvattajille mahdollisuus oman toiminnan reflektointiin sekä hiljaisen tiedon jakamiseen.
Käytimme opinnäyteyömme tutkimusmenetelmänä laadullista tutkimusta. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin videohavainnoinnilla sekä vahvistetun palautuksen menetelmää ryhmäkeskustelussa käyttäen. Ryhmäkeskustelussa käytettiin virikkeenä kasvattajien ja vanhempien välisistä varhaiskasvatussuunnitelmien arviointikeskusteluista valittuja videopätkiä. Tiedonkeruu tapahtui huhtitoukokuussa 2010. Videohavainnoinnin avulla kerätty aineisto analysoitiin etukäteen laaditun havainnointirungon avulla.
Ryhmäkeskustelusta saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tuloksiemme mukaan kasvattajat huomioivat vanhemman varhaiskasvatussuunnitelmien
arviointikeskusteluissa hyvin. Vanhempia kuunneltiin ja heidän ajatuksilleen sekä esiin nostamille asioilleen annettiin tilaa. Keskusteluista välittyi molemminpuolinen kunnioitus ja luottavainen ilmapiiri. Kasvattajien mukaan luottamuksen rakentuminen on kasvatuskumppanuuden kulmakivi. Luottamus ei synny hetkessä vaan siihen tarvitaan arjen kohtaamisia, tiedon jakamista, empatiaa ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää toista. Myös lapsen kokonaisvaltaisella tuntemisella ja lapsesta tehdyillä havainnoilla on kasvattajien mukaan suuri merkitys kumppanuuden rakentumisessa. Lapsen tulisi olla vahvasti keskiössä myös suhteessa vanhemman ja kasvattajan vuorovaikutukseen.
Kasvatuskumppanuuden ottaminen arjen käytäntöihin, toimivaksi työmenetelmäksi, kantaa hedelmää. Siirtyminen yhteistyöstä kumppanuuteen muuttaa vanhemman ja kasvattajan vuorovaikutusta ja suhdetta. Kumppanuudessa mahdollistuu lapsen kokonaisvaltainen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Vanhemman kuuleminen ja kunnioittaminen lapsensa asiantuntijana ja merkityksellisenä tiedonlähteenä mahdollistaa lapsen kokonaisvaltaisen tuntemisen. Kasvatuskumppanuus antaa lapselle mahdollisuuden tulla nähdyksi ja ymmärretyksi oman elämänsä kokijana ja toimijana.
opinnäytetyömme toteutettiin Lystimäen päiväkodissa Espoossa. Kohderyhmänä toimi yksi päiväkodin ryhmistä. Opinnäytetyömme aihe nousi päiväkodin kehittämiskohteista ja -toiveista. Lystimäen päiväkodin kehittämistehtävänä oli vanhemman kuulemisen hyödyntäminen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Opinnäytetyön
tarkoituksena oli selvittää, miten kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet toteutuivat varhaiskasvatussuunnitelmien arviointikeskusteluissa. Opinnäytetyössä toteutetun ryhmäkeskustelun tavoitteena oli antaa kasvattajille mahdollisuus oman toiminnan reflektointiin sekä hiljaisen tiedon jakamiseen.
Käytimme opinnäyteyömme tutkimusmenetelmänä laadullista tutkimusta. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin videohavainnoinnilla sekä vahvistetun palautuksen menetelmää ryhmäkeskustelussa käyttäen. Ryhmäkeskustelussa käytettiin virikkeenä kasvattajien ja vanhempien välisistä varhaiskasvatussuunnitelmien arviointikeskusteluista valittuja videopätkiä. Tiedonkeruu tapahtui huhtitoukokuussa 2010. Videohavainnoinnin avulla kerätty aineisto analysoitiin etukäteen laaditun havainnointirungon avulla.
Ryhmäkeskustelusta saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tuloksiemme mukaan kasvattajat huomioivat vanhemman varhaiskasvatussuunnitelmien
arviointikeskusteluissa hyvin. Vanhempia kuunneltiin ja heidän ajatuksilleen sekä esiin nostamille asioilleen annettiin tilaa. Keskusteluista välittyi molemminpuolinen kunnioitus ja luottavainen ilmapiiri. Kasvattajien mukaan luottamuksen rakentuminen on kasvatuskumppanuuden kulmakivi. Luottamus ei synny hetkessä vaan siihen tarvitaan arjen kohtaamisia, tiedon jakamista, empatiaa ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää toista. Myös lapsen kokonaisvaltaisella tuntemisella ja lapsesta tehdyillä havainnoilla on kasvattajien mukaan suuri merkitys kumppanuuden rakentumisessa. Lapsen tulisi olla vahvasti keskiössä myös suhteessa vanhemman ja kasvattajan vuorovaikutukseen.
Kasvatuskumppanuuden ottaminen arjen käytäntöihin, toimivaksi työmenetelmäksi, kantaa hedelmää. Siirtyminen yhteistyöstä kumppanuuteen muuttaa vanhemman ja kasvattajan vuorovaikutusta ja suhdetta. Kumppanuudessa mahdollistuu lapsen kokonaisvaltainen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminen. Vanhemman kuuleminen ja kunnioittaminen lapsensa asiantuntijana ja merkityksellisenä tiedonlähteenä mahdollistaa lapsen kokonaisvaltaisen tuntemisen. Kasvatuskumppanuus antaa lapselle mahdollisuuden tulla nähdyksi ja ymmärretyksi oman elämänsä kokijana ja toimijana.