Kuntien tukien merkitys maatilayrityksen kehittymiseen ja kehittymishalukkuuteen
Manninen, Saara (2010)
Manninen, Saara
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102092182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102092182
Tiivistelmä
Kehittämisyhtiö Karstulanseutu Oy:n tilaaman selvityksen tavoitteena oli selvittää, miten kuntien maatilayrityksille myöntämiä tukia voidaan kohdentaa tehokkaammin. Työ toteutettiin kaksiosaisena kyselynä. Ensimmäisessä osiossa selvitettiin otantaan valituista, maatalousrakenteeltaan Karstulan kaltaisista kunnista, miten vuonna 2009 maataloutta tuettiin. Viljelijäkyselyllä selvitettiin, miten merkittävänä viljelijät kokivat saamansa kunnan tuen, mitkä tekijät rajoittavat tilan kehittymistä sekä missä vaiheessa kehittämisprosessia maatilayrittäjät kokevat tarvitsevansa eniten tukea.
Vastaukset saatiin 134 viljelijältä Keski-Suomesta ja maakunnan ulkopuolisista kunnista. Pääosin vastaajat olivat lypsykarjatilallisia, ja suurin vastaajaryhmä oli 40–49-vuotiaat viljelijät. Kaikista vastaajista 53 % oli saanut viimeisen viiden vuoden aikana kunnalta rahallista tukea. Tuen määrä oli keskimäärin 356 €/tila vuonna 2009, ja eniten tukea jaettiin maksullisen lomituksen tuntihinnan alentamiseen. Tätä tukimuotoa vastaajat arvostivat eniten. Suurin vaikutus saadulla kunnan tuella oli työtyytyväisyyden ja työmotivaation lisäämiseen sekä yritystoiminnan jatkamisen kannustamiseen. Sen sijaan yritystoiminnan kehittämiseen tai uudelleen suuntaamiseen kunnan tuella ei koettu olevan kovin suurta kannustetta. Yrityksensä kehittämiseksi viljelijät kokivat tarvitsevansa tukea suunnitteluvaiheessa. Maatalouspolitiikan epävarmuus, tilan riittämätön peltoala ja tuotannon kannattavuus olivat kaikkien vastaajien mielestä maatilan kehittymistä eniten rajoittavien tekijöiden joukossa.
Kuntien tukien vaikuttavuutta voidaan lisätä kohdentamalla tuki mieluummin maatilayrittäjille henkilökohtaisesti työhyvinvoinnin edistämiseen kuin maatilayrityksille liiketaloudellisen tuloksen parantamiseen. Tuetulla lomituspalvelulla helpotetaan paitsi yrittäjien työtaakkaa, mahdollistetaan myös niiden karjatilojen tuotannossa pysyminen, jotka eivät aio investoida. Myös investoiville tiloille kohdennetut tuet investoinnin suunnitteluun ja esimerkiksi riskianalyysien laadintaan ovat tarpeen, jotta tilojen kilpailukyky ja usko maatilayrittämiseen voidaan säilyttää.
Vastaukset saatiin 134 viljelijältä Keski-Suomesta ja maakunnan ulkopuolisista kunnista. Pääosin vastaajat olivat lypsykarjatilallisia, ja suurin vastaajaryhmä oli 40–49-vuotiaat viljelijät. Kaikista vastaajista 53 % oli saanut viimeisen viiden vuoden aikana kunnalta rahallista tukea. Tuen määrä oli keskimäärin 356 €/tila vuonna 2009, ja eniten tukea jaettiin maksullisen lomituksen tuntihinnan alentamiseen. Tätä tukimuotoa vastaajat arvostivat eniten. Suurin vaikutus saadulla kunnan tuella oli työtyytyväisyyden ja työmotivaation lisäämiseen sekä yritystoiminnan jatkamisen kannustamiseen. Sen sijaan yritystoiminnan kehittämiseen tai uudelleen suuntaamiseen kunnan tuella ei koettu olevan kovin suurta kannustetta. Yrityksensä kehittämiseksi viljelijät kokivat tarvitsevansa tukea suunnitteluvaiheessa. Maatalouspolitiikan epävarmuus, tilan riittämätön peltoala ja tuotannon kannattavuus olivat kaikkien vastaajien mielestä maatilan kehittymistä eniten rajoittavien tekijöiden joukossa.
Kuntien tukien vaikuttavuutta voidaan lisätä kohdentamalla tuki mieluummin maatilayrittäjille henkilökohtaisesti työhyvinvoinnin edistämiseen kuin maatilayrityksille liiketaloudellisen tuloksen parantamiseen. Tuetulla lomituspalvelulla helpotetaan paitsi yrittäjien työtaakkaa, mahdollistetaan myös niiden karjatilojen tuotannossa pysyminen, jotka eivät aio investoida. Myös investoiville tiloille kohdennetut tuet investoinnin suunnitteluun ja esimerkiksi riskianalyysien laadintaan ovat tarpeen, jotta tilojen kilpailukyky ja usko maatilayrittämiseen voidaan säilyttää.