KOULUTERVEYDENHOITAJAN MAHDOLLISUUDET TUNNISTAA YLÄKOULUIKÄISEN NUOREN MASENNUS
Harjula, Merita (2010)
Harjula, Merita
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101311902
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101311902
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yläkouluikäisten nuorten kanssa työskentelevien terveydenhoitajien käsityksiä omista keinoistaan, mahdollisuuksistaan ja taidoistaan tunnistaa nuorten masennusta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata mitä ongelmia terveydenhoitaja kokee yläkouluikäisen nuoren masennuksen tunnistamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, miten kouluterveydenhuoltoa ja terveydenhoitajien taitoja voitaisiin terveydenhoitajien näkemyksen mukaan kehittää, jotta yläkouluikäisen nuoren masennuksen tunnistaminen helpottuisi. Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin pääosin avoimia kysymyksiä sisältävällä sähköisellä kyselylomakkeella kahdeksalta Porin kaupungin yläkoulujen kouluterveydenhuollossa työskentelevältä terveydenhoitajalta. Aineisto kerättiin toukokuun 2010 aikana. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Yläkouluikäisen nuoren masennus ilmeni terveydenhoitajien mukaan nuoressa tapahtuneina muutoksina ja sosiaalisessa ympäristössä näkyvinä ongelmina. Suurin osa terveydenhoitajista ilmoitti tunnistavansa nuoren masennuksen haastattelun avulla. R – BDI -masennusseulaa käytettiin masennuksen tunnistamisen apuna. Terveydenhoitajat toivat vastauksissa esiin luottamuksen omaan ammattitaitoonsa. Ajanpuute oli suurin masennuksen tunnistamista vaikeuttava tekijä. Terveydenhoitajat toivoivat aikaa keskustella nuoren kanssa ja perehtyä heidän elämäänsä. Kaikki terveydenhoitajat kokivat mahdollisuutensa ja keinonsa nuoren masennuksen tunnistamiseen riittämättömiksi.
Masentunut nuori pyrittiin hoitamaan vastaanotolla keskustelemalla nuoren kanssa. Moniammatillinen yhteistyö korostui kaikkien terveydenhoitajien vastauksissa. Yhteistyötä tehdään oppilashuoltoryhmän, koululääkärin, sairaanhoitajan ja opettajan sekä nuoren vanhempien kanssa. Moniammatillinen yhteistyö toteutui tutkimuksen mukaan kouluterveydenhuollossa puutteellisesti. Eri hoitopaikkojen välisessä tiedon kulussa ja yhteistyössä oli koettu vaikeuksia. Psykiatrinen sairaanhoitaja koettiin tärkeäksi työpariksi, jonka konsultaatiomahdollisuutta terveydenhoitajat erityisesti toivoivat nuoren masennukseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi terveydenhoitajat toivoivat kouluterveydenhuoltoon enemmän masennusta ennaltaehkäiseviä työmenetelmiä. Enemmistö terveydenhoitajista toivoi nuorten masennukseen liittyvää lisäkoulutusta.
Yläkouluikäisen nuoren masennus ilmeni terveydenhoitajien mukaan nuoressa tapahtuneina muutoksina ja sosiaalisessa ympäristössä näkyvinä ongelmina. Suurin osa terveydenhoitajista ilmoitti tunnistavansa nuoren masennuksen haastattelun avulla. R – BDI -masennusseulaa käytettiin masennuksen tunnistamisen apuna. Terveydenhoitajat toivat vastauksissa esiin luottamuksen omaan ammattitaitoonsa. Ajanpuute oli suurin masennuksen tunnistamista vaikeuttava tekijä. Terveydenhoitajat toivoivat aikaa keskustella nuoren kanssa ja perehtyä heidän elämäänsä. Kaikki terveydenhoitajat kokivat mahdollisuutensa ja keinonsa nuoren masennuksen tunnistamiseen riittämättömiksi.
Masentunut nuori pyrittiin hoitamaan vastaanotolla keskustelemalla nuoren kanssa. Moniammatillinen yhteistyö korostui kaikkien terveydenhoitajien vastauksissa. Yhteistyötä tehdään oppilashuoltoryhmän, koululääkärin, sairaanhoitajan ja opettajan sekä nuoren vanhempien kanssa. Moniammatillinen yhteistyö toteutui tutkimuksen mukaan kouluterveydenhuollossa puutteellisesti. Eri hoitopaikkojen välisessä tiedon kulussa ja yhteistyössä oli koettu vaikeuksia. Psykiatrinen sairaanhoitaja koettiin tärkeäksi työpariksi, jonka konsultaatiomahdollisuutta terveydenhoitajat erityisesti toivoivat nuoren masennukseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi terveydenhoitajat toivoivat kouluterveydenhuoltoon enemmän masennusta ennaltaehkäiseviä työmenetelmiä. Enemmistö terveydenhoitajista toivoi nuorten masennukseen liittyvää lisäkoulutusta.