”Rankka oli alaku” : Sijaisina toimivien sairaanhoitajien kokemuksia perehtymisestä
Hannukainen, Hannele; Karppinen, Tiina (2007)
Hannukainen, Hannele
Karppinen, Tiina
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101251726
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101251726
Tiivistelmä
Sijaisuus ja määräaikaiset työsuhteet ovat arkipäivää suomalaisille hoitotyöntekijöille. Pula sijaisista ajaa organisaatiot
kilpailemaan osaavasta työvoimasta esimerkiksi tarjoamalla hyvän perehdytyksen. Perehdyttämisen kehittäminen
on Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman Kainuussa 2006–2012 (HOITATO) osa-alue. Toimeksiantajamme
on Kainuun keskussairaalan osasto 7.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa alle kaksi vuotta sijaisina toimineiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen
liittyvistä kokemuksista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää perehdyttämisen kehittämisessä ja osastolla
käytössä olevan perehdytyskansion sisällön päivittämisessä. Tarkoituksena oli kuvata alle kaksi vuotta sijaisina
toimineiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen liittyviä kokemuksia ja heidän näkemyksiään perehdyttämisen
kehittämisestä työyksikössään. Tutkimustehtävinämme oli miten sijaisina toimivat sairaanhoitajat kokivat työn
aloittamisen ja millaisia perehdyttämisen kehittämisideoita heillä oli.
Valitsimme opinnäytetyöllemme kvalitatiivisen lähestymistavan. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta alle
kaksi vuotta sijaisina toiminutta sairaanhoitajaa avoimella yksilöhaastattelulla. Aineisto analysoitiin induktiivisella
sisällön analyysillä. Esitämme tulokset kahdessa eri luvussa, kokemukset työn aloittamisesta luvussa viisi (5) ja
kehittämisideat luvussa kuusi (6).
Sairaanhoitajien työn aloittamiseen liittyviä kokemuksia kuvaavat viisi yläkategoriaa, jotka nimesimme seuraavasti:
kokemuksia työhönottotilanteessa, perehdyttäminen, selviytymiskeinot, tunteiden kirjo ja sijaisen asema. Sairaanhoitajat
kokivat, ettei perehdyttäminen ollut suunnitelmallista tai tavoitteellista. Toteutunut perehdyttäminen ei
ollut oikea- aikaista. Selviytyäkseen työtehtävistään sairaanhoitajat käyttivät erilaisia selviytymiskeinoja. Työn
aloittaminen herätti sairaanhoitajissa monenlaisia tunteita. Sijaisen asema hankaloitti osaltaan perehtymistä. Kehittämisideoina
tuli esille kaksi yläkategoriaa: yksilöllinen perehdyttäminen ja apuvälineitä perehdyttämiselle. Sairaanhoitajat
toivoivat, että uusi sairaanhoitaja saisi nimetyn perehdyttäjän. Perehdyttämisen toteuttamiseen toivottiin
myös monipuolisempia menetelmiä. Perehdytyskansioon tutustumiseen sairaanhoitajat toivoivat enemmän
aikaa. Perehdytyskortin käyttöönottoa esitettiin.
Olisi mielenkiintoista selvittää vakituisessa toimessa ja varahenkilöstössä aloittaneiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen
liittyviä kokemuksia. Osastonhoitajien perehdyttäminen olisi myös mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Yhtenäisen perehdyttämisohjelman käyttöönoton jälkeen voisi tutkia sen toimivuutta.
kilpailemaan osaavasta työvoimasta esimerkiksi tarjoamalla hyvän perehdytyksen. Perehdyttämisen kehittäminen
on Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman Kainuussa 2006–2012 (HOITATO) osa-alue. Toimeksiantajamme
on Kainuun keskussairaalan osasto 7.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa alle kaksi vuotta sijaisina toimineiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen
liittyvistä kokemuksista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää perehdyttämisen kehittämisessä ja osastolla
käytössä olevan perehdytyskansion sisällön päivittämisessä. Tarkoituksena oli kuvata alle kaksi vuotta sijaisina
toimineiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen liittyviä kokemuksia ja heidän näkemyksiään perehdyttämisen
kehittämisestä työyksikössään. Tutkimustehtävinämme oli miten sijaisina toimivat sairaanhoitajat kokivat työn
aloittamisen ja millaisia perehdyttämisen kehittämisideoita heillä oli.
Valitsimme opinnäytetyöllemme kvalitatiivisen lähestymistavan. Keräsimme aineiston haastattelemalla kuutta alle
kaksi vuotta sijaisina toiminutta sairaanhoitajaa avoimella yksilöhaastattelulla. Aineisto analysoitiin induktiivisella
sisällön analyysillä. Esitämme tulokset kahdessa eri luvussa, kokemukset työn aloittamisesta luvussa viisi (5) ja
kehittämisideat luvussa kuusi (6).
Sairaanhoitajien työn aloittamiseen liittyviä kokemuksia kuvaavat viisi yläkategoriaa, jotka nimesimme seuraavasti:
kokemuksia työhönottotilanteessa, perehdyttäminen, selviytymiskeinot, tunteiden kirjo ja sijaisen asema. Sairaanhoitajat
kokivat, ettei perehdyttäminen ollut suunnitelmallista tai tavoitteellista. Toteutunut perehdyttäminen ei
ollut oikea- aikaista. Selviytyäkseen työtehtävistään sairaanhoitajat käyttivät erilaisia selviytymiskeinoja. Työn
aloittaminen herätti sairaanhoitajissa monenlaisia tunteita. Sijaisen asema hankaloitti osaltaan perehtymistä. Kehittämisideoina
tuli esille kaksi yläkategoriaa: yksilöllinen perehdyttäminen ja apuvälineitä perehdyttämiselle. Sairaanhoitajat
toivoivat, että uusi sairaanhoitaja saisi nimetyn perehdyttäjän. Perehdyttämisen toteuttamiseen toivottiin
myös monipuolisempia menetelmiä. Perehdytyskansioon tutustumiseen sairaanhoitajat toivoivat enemmän
aikaa. Perehdytyskortin käyttöönottoa esitettiin.
Olisi mielenkiintoista selvittää vakituisessa toimessa ja varahenkilöstössä aloittaneiden sairaanhoitajien työn aloittamiseen
liittyviä kokemuksia. Osastonhoitajien perehdyttäminen olisi myös mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Yhtenäisen perehdyttämisohjelman käyttöönoton jälkeen voisi tutkia sen toimivuutta.