Toimintakyvyn arvioinnin merkitys kuntoutuksessa : kuvaus kehitysvammaisten henkilöiden toimintakyvystä vammaisetuuksien näkökulmasta
Randen, Elina (2011)
Randen, Elina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101131297
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101131297
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kuvattiin kehitysvammaisten kuntoutujien toimintakykykuvausta kuntoutussuunnitelmissa ICF- luokituksen näkökulmasta. Tarkoituksena oli avata toimintakykyä laajempana käsitteenä ja kehittää toimintakyvyn kirjaamista kuntoutusasiakirjoissa. Aineiston laajuuden vuoksi toimintakyky kuvattiin vammaisetuuksien kriteereissä esiin tulevien toimintojen kautta.
Tutkimuksessa käytettiin aineistona kymmentä aiemmin dokumentoitua kehitysvammaisten henkilöiden kuntoutussuunnitelmaa. Tutkimus toteutettiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Kuntoutussuunnitelmissa ympäristötekijöitten kuvaus oli niukkaa. Kuvaukset suorituksista ja osallistumisesta oli laajempaa. Kehon/ruumiin toiminnot ja ruumiin rakenne oli laajasti kuvattu. ICF -luokitus viitekehyksenä avasi toimintakykyä käsitteenä sekä toimintakyvyn arviointia laajemmaksi. Lisäksi luokitus antoi mahdollisuuden yksityiskohtaiseen toimintakyvyn arviointiin. Tutkimus vastasi kirjaamista koskevaan kehittämistavoitteeseen. Kuvauksissa oli kuvattu kattavasti kuntoutujan ohjauksen ja avuntarvetta, mutta ei niihin käytettyä aikaa. Kelan vammaisetuuksien kriteereissä ohjaukseen ja avunantamisen käytetty aika on yksi etuuden myöntämiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi toimintakyvyn kuvauksen kirjaamisen kehittämisessä. Kuntoutujan ohjukseen ja hänen auttamiseensa käytetyn ajan ilmaisu henkilökohtaisissa toimissa parantaa kirjaamisen laatua ja antaa kuvan toimintakyvystä esimerkiksi Kelan vammaisetuuksista päättävälle henkilölle. Ympäristötekijöitten kuvauksen laajentaminen ja kuntoutujan toimintakyvyn arviointi omassa elinympäristössään edellyttää toiminnan havainnointia paikanpäällä ollen tai kattavan tiedon saamista haastattelemalla kehitysvammaista henkilöä ja hänen lähiperhettään tai yhteisöään.
Jatkotutkimusaiheena on uusintatutkimus samalla sisällönanalyysi menetelmällä sen selvittämiseksi miten toimintakyvyn kuvaus on kehittynyt
Tutkimuksessa käytettiin aineistona kymmentä aiemmin dokumentoitua kehitysvammaisten henkilöiden kuntoutussuunnitelmaa. Tutkimus toteutettiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Kuntoutussuunnitelmissa ympäristötekijöitten kuvaus oli niukkaa. Kuvaukset suorituksista ja osallistumisesta oli laajempaa. Kehon/ruumiin toiminnot ja ruumiin rakenne oli laajasti kuvattu. ICF -luokitus viitekehyksenä avasi toimintakykyä käsitteenä sekä toimintakyvyn arviointia laajemmaksi. Lisäksi luokitus antoi mahdollisuuden yksityiskohtaiseen toimintakyvyn arviointiin. Tutkimus vastasi kirjaamista koskevaan kehittämistavoitteeseen. Kuvauksissa oli kuvattu kattavasti kuntoutujan ohjauksen ja avuntarvetta, mutta ei niihin käytettyä aikaa. Kelan vammaisetuuksien kriteereissä ohjaukseen ja avunantamisen käytetty aika on yksi etuuden myöntämiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi toimintakyvyn kuvauksen kirjaamisen kehittämisessä. Kuntoutujan ohjukseen ja hänen auttamiseensa käytetyn ajan ilmaisu henkilökohtaisissa toimissa parantaa kirjaamisen laatua ja antaa kuvan toimintakyvystä esimerkiksi Kelan vammaisetuuksista päättävälle henkilölle. Ympäristötekijöitten kuvauksen laajentaminen ja kuntoutujan toimintakyvyn arviointi omassa elinympäristössään edellyttää toiminnan havainnointia paikanpäällä ollen tai kattavan tiedon saamista haastattelemalla kehitysvammaista henkilöä ja hänen lähiperhettään tai yhteisöään.
Jatkotutkimusaiheena on uusintatutkimus samalla sisällönanalyysi menetelmällä sen selvittämiseksi miten toimintakyvyn kuvaus on kehittynyt