Huoli puheeksi : Lastentarhanopettajien kokemuksia huolen puheeksi ottamisesta vanhempien kanssa lapsen erityisen tuen tarpeesta
Arkkukangas, Tiia; Lyytikäinen, Anne (2010)
Arkkukangas, Tiia
Lyytikäinen, Anne
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101061062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101061062
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksemme tarkoituksena ja tutkimustehtävänä on kuvailla lastentarhanopettajien kokemuksia huolen puheeksi ottamisesta lapsen erityisen tuen tarpeesta vanhempien kanssa. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys rakentuu huolen puheeksi ottamisesta päivähoidossa, kasvatuskumppanuudesta, varhaisesta puuttumisesta ja moniammatillisuudesta.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin pohjoissuomalaisessa kunnassa. Aineiston keräsimme teemahaastattelun menetelmällä käyttäen harkinnanvaraista otantaa. Tutkimukseemme osallistui neljä lastentarhanopettajaa, joilla oli kokemusta huolen puheeksi ottamisesta. Aineiston analysoimme teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan huoli on suhteellinen käsite. Huolen lapsessa voivat herättää mitkä tahansa lapsen kehityksessä ja käytöksessä ilmenevät poikkeamat. Kun huoli päiväkodissa ilmenee, huolen puheeksi ottaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vanhempien kanssa koettiin merkittäväksi. Ennen kuin vanhemmille huolta tuotiin esille, valmistauduttiin siihen hakemalla tukea lähitiimiltä ja erityislastentarhanopettajalta. Tärkeäksi asiaksi koettiin niin oman kuin moniammatillisen tiimin tuki.
Huolen puheeksi ottamisen kokemuksista välittyi vuorovaikutuksen ja kasvatuskumppanuuden merkitys. Luottamuksellisen suhteen luominen ja moniammatillisen tiimin tuki madaltavat kynnystä ottaa huoli puheeksi. Lastentarhanopettajat toivoivat lisäkoulutusta huolen puheeksi ottamiseen ja läheisempää yhteistyötä erityislastentarhanopettajan kanssa. Koulutuksen kautta puheeksiottotilanteisiin saadaan uusia menetelmiä ja näkökulmia toimia.
Asiasanat: Huoli, kasvatuskumppanuus, varhainen puuttuminen, moniammatillinen yhteistyö, erityinen tuki, varhaiskasvatus, päivähoito
Tutkimuksemme tarkoituksena ja tutkimustehtävänä on kuvailla lastentarhanopettajien kokemuksia huolen puheeksi ottamisesta lapsen erityisen tuen tarpeesta vanhempien kanssa. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys rakentuu huolen puheeksi ottamisesta päivähoidossa, kasvatuskumppanuudesta, varhaisesta puuttumisesta ja moniammatillisuudesta.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin pohjoissuomalaisessa kunnassa. Aineiston keräsimme teemahaastattelun menetelmällä käyttäen harkinnanvaraista otantaa. Tutkimukseemme osallistui neljä lastentarhanopettajaa, joilla oli kokemusta huolen puheeksi ottamisesta. Aineiston analysoimme teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan huoli on suhteellinen käsite. Huolen lapsessa voivat herättää mitkä tahansa lapsen kehityksessä ja käytöksessä ilmenevät poikkeamat. Kun huoli päiväkodissa ilmenee, huolen puheeksi ottaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vanhempien kanssa koettiin merkittäväksi. Ennen kuin vanhemmille huolta tuotiin esille, valmistauduttiin siihen hakemalla tukea lähitiimiltä ja erityislastentarhanopettajalta. Tärkeäksi asiaksi koettiin niin oman kuin moniammatillisen tiimin tuki.
Huolen puheeksi ottamisen kokemuksista välittyi vuorovaikutuksen ja kasvatuskumppanuuden merkitys. Luottamuksellisen suhteen luominen ja moniammatillisen tiimin tuki madaltavat kynnystä ottaa huoli puheeksi. Lastentarhanopettajat toivoivat lisäkoulutusta huolen puheeksi ottamiseen ja läheisempää yhteistyötä erityislastentarhanopettajan kanssa. Koulutuksen kautta puheeksiottotilanteisiin saadaan uusia menetelmiä ja näkökulmia toimia.
Asiasanat: Huoli, kasvatuskumppanuus, varhainen puuttuminen, moniammatillinen yhteistyö, erityinen tuki, varhaiskasvatus, päivähoito