Nuotinluvun esiasteita pianonsoitossa
Peltonen, Sirppa (2010)
Peltonen, Sirppa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121718637
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121718637
Tiivistelmä
Työssä esitellään lähestymistapoja pianotekstuurin lukemiseen. Lähtökohtana on harjaannuttaa lukemaan eri musiikin elementtejä erillisinä lyhyinä harjoituksina. Parikymmentä vuotta olen kehitellyt työtapoja, jotka auttaisivat oppilaiden kahden viivaston systeemiin omaksumista, jotta heillä olisi väline lukea sujuvasti musiikin symbolikieltä ja
muuntaa lukemansa musiikillisiksi merkityksiksi. Tässä työssä keskitytään kuitenkin nuotinluvun alkeisiin.
Soittaminen harrastuksena on vaativaa, ja soittajan motivaation ylläpitäminen on avainkysymys (luku 2.1). Keskittymiskyky, muistaminen, kuuntelukyky, motoriset valmiudet, visuaalinen hahmottaminen, ovat kaikki taitoja, joita tarvitaan soittotaitojen edistämiseksi ja joita voi kehittää. Työssä valotetaan näitä kaikkia puolia. Luvussa 3 käsitellään muistin lisäksi oppitunnin tunneilmastoa sekä temperamentteja. Temperamenttien huomioiminen on erityisen tärkeää ryhmätunnilla, mutta yksityistuntienkin tunnelmaa se viitoittaa.
Moni nuotinlukuharjoitus perustuu oppilaan jo hallitsemille soittotaidoille. Näiden harjoitusten toinen päälinja onkin vahvistaa oppilaan soittoteknisiä valmiuksia. Harjoituksia voi muuntaa oppilaan taitoja vastaaviksi, helpottaa tai vaikeuttaa, ja käyttää myös senkin jälkeen kun on alettu lukea musiikkia nuoteista. Keskeiset teoreettiset käsitteet tulevat vähitellen tutuiksi harjoitusten yhteydessä. Nuotinnusten fragmentaarisuudesta huolimatta pyrkimys on tehdä pieniä kokonaisuuksia. Keinoina on jatkaa nuotin antamin suuntaviivoin improvisoiden. Toinen tapa laajentaa tehtävää on soittaa oppilaan kanssa vuorotellen tai säestäen.
Improvisointia ja vapaata säestystä voi nivoa nuotinlukuharjoituksiin tuloksekkaasti. Työtapa soveltuu sekä yksityis- että ryhmätunnille. Oppilaat oppivat toisiltaan, ja ryhmässä työskentely innostaa oppilaita lähes poikkeuksetta. Yksityistuntien aikaa säästyy enemmän henkilökohtaiseen soitonohjaukseen.
muuntaa lukemansa musiikillisiksi merkityksiksi. Tässä työssä keskitytään kuitenkin nuotinluvun alkeisiin.
Soittaminen harrastuksena on vaativaa, ja soittajan motivaation ylläpitäminen on avainkysymys (luku 2.1). Keskittymiskyky, muistaminen, kuuntelukyky, motoriset valmiudet, visuaalinen hahmottaminen, ovat kaikki taitoja, joita tarvitaan soittotaitojen edistämiseksi ja joita voi kehittää. Työssä valotetaan näitä kaikkia puolia. Luvussa 3 käsitellään muistin lisäksi oppitunnin tunneilmastoa sekä temperamentteja. Temperamenttien huomioiminen on erityisen tärkeää ryhmätunnilla, mutta yksityistuntienkin tunnelmaa se viitoittaa.
Moni nuotinlukuharjoitus perustuu oppilaan jo hallitsemille soittotaidoille. Näiden harjoitusten toinen päälinja onkin vahvistaa oppilaan soittoteknisiä valmiuksia. Harjoituksia voi muuntaa oppilaan taitoja vastaaviksi, helpottaa tai vaikeuttaa, ja käyttää myös senkin jälkeen kun on alettu lukea musiikkia nuoteista. Keskeiset teoreettiset käsitteet tulevat vähitellen tutuiksi harjoitusten yhteydessä. Nuotinnusten fragmentaarisuudesta huolimatta pyrkimys on tehdä pieniä kokonaisuuksia. Keinoina on jatkaa nuotin antamin suuntaviivoin improvisoiden. Toinen tapa laajentaa tehtävää on soittaa oppilaan kanssa vuorotellen tai säestäen.
Improvisointia ja vapaata säestystä voi nivoa nuotinlukuharjoituksiin tuloksekkaasti. Työtapa soveltuu sekä yksityis- että ryhmätunnille. Oppilaat oppivat toisiltaan, ja ryhmässä työskentely innostaa oppilaita lähes poikkeuksetta. Yksityistuntien aikaa säästyy enemmän henkilökohtaiseen soitonohjaukseen.