Ulosteen kalprotektiinin säilyvyys- ja homogeenisuustutkimus sekä määritysmenetelmän inkubaatiotutkimus
Hakuli, Laura; Erling, Irene (2010)
Hakuli, Laura
Erling, Irene
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518398
Tiivistelmä
Ulosteen kalprotektiinimääritystä käytetään tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla potilailla yleensä lääkehoidon tehoa arvioitaessa tai taudin diagnoosin tukena. Teimme opinnäytetyönämme tutkimukset ulosteen kalprotektiinin säilyvyydestä näytteessä, analyysin inkubaatioajoista ja ulostenäytteen homogeenisuudesta kalprotektiinin suhteen. Tutkimukset toteutettiin Naistenklinikan laboratoriossa keväällä 2010.
Säilyvyystutkimuksiin valitsimme 12 potilasnäytettä, joista jokaista jaettiin lämpötiloihin +20°C, +4°C ja -20°C yhden, kolmen ja seitsemän vuorokauden ajaksi. Säilytysten jälkeen näytteen kalprotektiinipitoisuus mitattiin. Tuloksia vertailtiin toisiinsa ja niiden pohjalta teimme johtopäätöksiä kalprotektiinin säilyvyydestä ulosteessa.
Kalprotektiinipitoisuuden mittaamiseen käytetään ELISA-menetelmää, joka sisältää kolme inkubaatiota. Tällä hetkellä käytössä ovat 45 minuutin, 45 minuutin ja 25 minuutin inkubaatiot. Tavoitteenamme oli tutkia, voidaanko analyysiaikaa lyhentää tai menetelmää herkistää tämänhetkisestä muuntelemalla kahden ensimmäisen inkubaation pituutta.
Homogeenisuustutkimuksen tarkoituksena oli mitata kalprotektiinipitoisuutta ulosteen eri näytekohdista. Otimme mukaan mahdollisimman heterogeenisiä ulosteita ja valitsimme näytekohtia, jotka sisälsivät epämääräisen näköistä, sulamatonta ulostetta. Tällä hetkellä laboratorion rutiinityöskentelyssä yritetään välttää muita kuin pelkkää sulanutta ulostetta sisältäviä kohtia.
Säilyvyystutkimuksiemme perusteella kalprotektiini säilyy ulostenäytteessä parhaiten -20°C:ssa. Lämpötilassa +20°C säilytetyissä ulostenäytteissä kalprotektiinipitoisuuden lasku oli tilastollisesti merkitsevä vertailtaessa ensimmäisen ja seitsemännen säilytysvuorokauden pitoisuuksia. Inkubaatiotutkimuksissa selvisi, että ensimmäistä inkubaatiota voidaan luotettavasti lyhentää tämänhetkisestä. Toista inkubaatiota pidentämällä menetelmää voidaan herkistää. Tekemämme homogeenisuustutkimuksen mukaan nykyinen käytäntö on oikea. Näytteenottokohta vaikuttaa kalprotektiinipitoisuuteen ja tulevaisuudessakin tulisi näytteenottokohdiksi valita ainoastaan sulanutta ulostetta.
Säilyvyystutkimuksiin valitsimme 12 potilasnäytettä, joista jokaista jaettiin lämpötiloihin +20°C, +4°C ja -20°C yhden, kolmen ja seitsemän vuorokauden ajaksi. Säilytysten jälkeen näytteen kalprotektiinipitoisuus mitattiin. Tuloksia vertailtiin toisiinsa ja niiden pohjalta teimme johtopäätöksiä kalprotektiinin säilyvyydestä ulosteessa.
Kalprotektiinipitoisuuden mittaamiseen käytetään ELISA-menetelmää, joka sisältää kolme inkubaatiota. Tällä hetkellä käytössä ovat 45 minuutin, 45 minuutin ja 25 minuutin inkubaatiot. Tavoitteenamme oli tutkia, voidaanko analyysiaikaa lyhentää tai menetelmää herkistää tämänhetkisestä muuntelemalla kahden ensimmäisen inkubaation pituutta.
Homogeenisuustutkimuksen tarkoituksena oli mitata kalprotektiinipitoisuutta ulosteen eri näytekohdista. Otimme mukaan mahdollisimman heterogeenisiä ulosteita ja valitsimme näytekohtia, jotka sisälsivät epämääräisen näköistä, sulamatonta ulostetta. Tällä hetkellä laboratorion rutiinityöskentelyssä yritetään välttää muita kuin pelkkää sulanutta ulostetta sisältäviä kohtia.
Säilyvyystutkimuksiemme perusteella kalprotektiini säilyy ulostenäytteessä parhaiten -20°C:ssa. Lämpötilassa +20°C säilytetyissä ulostenäytteissä kalprotektiinipitoisuuden lasku oli tilastollisesti merkitsevä vertailtaessa ensimmäisen ja seitsemännen säilytysvuorokauden pitoisuuksia. Inkubaatiotutkimuksissa selvisi, että ensimmäistä inkubaatiota voidaan luotettavasti lyhentää tämänhetkisestä. Toista inkubaatiota pidentämällä menetelmää voidaan herkistää. Tekemämme homogeenisuustutkimuksen mukaan nykyinen käytäntö on oikea. Näytteenottokohta vaikuttaa kalprotektiinipitoisuuteen ja tulevaisuudessakin tulisi näytteenottokohdiksi valita ainoastaan sulanutta ulostetta.