Vetovoimainen hoitotyön työyhteisö-hoitotyön opiskelijan näkökulma
Heiskanen, Raija (2010)
Heiskanen, Raija
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121518315
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vetovoimaisuutta edistävän työyhtei-sön piirteitä sekä niitä piirteitä, jotka estävät työyhteisön vetovoimaisuutta hoitotyön opiskelijan mielestä. Hoitotyön vetovoimaisuuteen on alettu kiinnittää huomiota henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi. Vuosien 2010–2023 aikana sosiaali- ja terveysalalta jää eläkkeelle yli 40 % työvoimasta. Useissa tutkimuksissa on todettu tarve parantaa hoitotyön vetovoimaa ja imagoa.
Opinnäytetyö on laadullinen, ja tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kysymyksillä
valmistumassa olevilta sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoilta. Kaikilla vastaajilla oli kokemusta erilaisista hoitoalan työyhteisöistä, joissa he olivat tehneet sijaisuuksia opintojensa ohessa. Kaikki vastaajat olivat aikuisopiskelijoita. Avoimia esseekysymyksiä lähetettiin kahdelletoista (n=12) opiskelijalle, joista palautui yhdeksän (n=9) vastausta.
Vastauksissa vetovoimaisesta työyhteisöstä korostuivat koulutus- ja kehitty-mismyönteisyys, yhteistoiminnallinen työyhteisö, dialogisuuden eli vastavuoroisen vuorovaikutuksen toteutuminen, hyvät käytöstavat sekä hyvä johtaminen. Vetovoimaisuutta vähentävinä tekijöinä nousivat esiin huonot käytöstavat, yhteistoiminnan puute ja eriarvoistaminen, voimavarojen vähäisyys, dialogisuuden ominaispiirteiden puuttuminen, kehittymis- ja kehittämishaluttomuus sekä hallinnon ja esimiestyön puutteet.
Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön työpaikkojen kehittämistyössä, jotta hoi-totyön työpaikka säilyttäisi vetovoimaisuutensa tai siitä tulisi vetovoimainen. Vetovoimaisuutta lisäämällä helpotetaan rekrytointia hoitotyön alalle sekä sitoutetaan osaavaa henkilöstöä työhönsä. Työyhteisöjen tulisi olla kehittyviä, yhteistoiminnallisuuteen pyrkiviä sekä avoimen viestinnän ja vuorovaikutuksen lisäämiseen tähtääviä. Tulevat hoitotyöntekijät arvostavat työyhteisöä, jossa on avoin keskustelukulttuuri, kyky kehittyä ja sekä riittävästi voimavaroja tehdä hoitotyötä toimivassa yhteistyössä.
Tulevaisuudessa tutkimusta voisi suunnata määrällisen ja mittaavan tutkimuk-sen suuntaan, sillä merkittävää olisi tietää kuinka paljon koulutettuja hoitajia siirtyy muille aloille työhön ja koulutukseen. Lisäksi olisi kiinnostavaa selvittää laajemmin moniammatillisen työyhteisön näkökulmasta hoitotyön vetovoimai-suustekijöitä.
Opinnäytetyö on laadullinen, ja tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kysymyksillä
valmistumassa olevilta sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoilta. Kaikilla vastaajilla oli kokemusta erilaisista hoitoalan työyhteisöistä, joissa he olivat tehneet sijaisuuksia opintojensa ohessa. Kaikki vastaajat olivat aikuisopiskelijoita. Avoimia esseekysymyksiä lähetettiin kahdelletoista (n=12) opiskelijalle, joista palautui yhdeksän (n=9) vastausta.
Vastauksissa vetovoimaisesta työyhteisöstä korostuivat koulutus- ja kehitty-mismyönteisyys, yhteistoiminnallinen työyhteisö, dialogisuuden eli vastavuoroisen vuorovaikutuksen toteutuminen, hyvät käytöstavat sekä hyvä johtaminen. Vetovoimaisuutta vähentävinä tekijöinä nousivat esiin huonot käytöstavat, yhteistoiminnan puute ja eriarvoistaminen, voimavarojen vähäisyys, dialogisuuden ominaispiirteiden puuttuminen, kehittymis- ja kehittämishaluttomuus sekä hallinnon ja esimiestyön puutteet.
Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön työpaikkojen kehittämistyössä, jotta hoi-totyön työpaikka säilyttäisi vetovoimaisuutensa tai siitä tulisi vetovoimainen. Vetovoimaisuutta lisäämällä helpotetaan rekrytointia hoitotyön alalle sekä sitoutetaan osaavaa henkilöstöä työhönsä. Työyhteisöjen tulisi olla kehittyviä, yhteistoiminnallisuuteen pyrkiviä sekä avoimen viestinnän ja vuorovaikutuksen lisäämiseen tähtääviä. Tulevat hoitotyöntekijät arvostavat työyhteisöä, jossa on avoin keskustelukulttuuri, kyky kehittyä ja sekä riittävästi voimavaroja tehdä hoitotyötä toimivassa yhteistyössä.
Tulevaisuudessa tutkimusta voisi suunnata määrällisen ja mittaavan tutkimuk-sen suuntaan, sillä merkittävää olisi tietää kuinka paljon koulutettuja hoitajia siirtyy muille aloille työhön ja koulutukseen. Lisäksi olisi kiinnostavaa selvittää laajemmin moniammatillisen työyhteisön näkökulmasta hoitotyön vetovoimai-suustekijöitä.