Työntekijöiden kokemuksia Viisi keskustelua muutoksesta -ohjelman käyttöönotosta yhdyskuntaseuraamustyössä
Kaarmila, Katja; Meriläinen, Janita (2010)
Kaarmila, Katja
Meriläinen, Janita
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418206
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata yhdyskuntaseuraamustoimistoissa työskentelevien Viisi Keskustelua Muutoksesta (VKM)-ohjelman ohjaajien kokemuksia ohjelmaan kouluttautumisesta ja ohjelman käytöstä yhdyskuntaseuraamustyön kontekstissa.
VKM-ohjelma sisältää viisi puolistrukturoitua motivoivaa keskustelua muutoksen mahdollisuudesta asiakkaan näkökulmasta käsiteltynä. VKM- ohjelma on motivoiva yleisohjelma, joka rakentuu motivoivan haastattelun ideologialle. Ohjelman päämääränä on vahvistaa asiakkaan sisäistä muutosmotivaatiota, ja saada hänet kiinnittymään muutokseen ja luopumaan haitallisista toimintamalleistaan. Ohjelmassa tarkastellaan muutoksen mahdollisuutta asiakkaan halukkuuden, uskon ja kyvykkyyden näkökulmista.
Työntekijän ohjelmatyöhön kouluttautuminen ja VKM-ohjelman käyttäminen ovat uuden taidon oppimista ja sen tavoitteena on oman ammattitaidon kehittäminen. Ohjelmatyöhön liittyvä oppiminen ja ammattitaidon kehittäminen liittyvät vahvasti elinikäisen oppimisen käsitykseen. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on käytetty pääosin Kolbin kokemuksellisen oppimisen viitekehystä. Ohjelmatoimintaan kouluttautumisessa ja VKM ohjelman käytössä oppimisen teoria ja käytäntö nivoutuvat yhdessä tekemisen ja harjoittelemisen kautta oppimisen kokonaisuudeksi.
Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää miksi VKM-ohjelmaa käytetään suhteellisen vähän verrattuna koulutettujen ohjaajien määrään. Tutkimuskysymykset kartoittivat seuraavia osa-alueita: miksi VKM-koulutukseen hakeudutaan, miten työntekijät ovat kokeneet koulutuksen ja miten ohjelmatyön käyttö ja käyttöönotto ovat onnistuneet ohjelman osalta. Opinnäytetyön tutkimusote oli kvantitatiivinen, johon osin yhdistyy kvalitatiivista analyysia. Aineiston hankinnan menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Aineisto kerättiin ajalla 15.6.-10.8.2009 ja siihen vastasi 90 VKM-ohjaajaa.
Opinnäytetyössämme on tarkasteltu ja nostettu esille niitä tekijöitä, jotka ohjaajat ovat kokeneet tukeviksi elementeiksi ammatillisessa kasvussaan ja vaikuttavan ohjelmatoiminnan toteuttamisessa sekä tekijöitä, joita ohjaajien kokemusten perusteella olisi syytä kehittää. Tuloksissa nousi selkeästi esille resurssien puuttumisen kokemus ohjelman suorittamista vaikeuttavana tai kokonaan estävänä tekijänä.
Ohjaajat kokivat, ettei heillä ole mahdollista olemassa olevilla resursseilla suorittaa ohjelmaa sekä määrällisesti että laadullisesti omien ja organisaation tavoitteiden mukaisesti. Positiivista tuloksissa oli erityisesti se miten paljon ohjaajat käyttivät ohjelmatyön taitoja ohjelman ulkopuolisessa asiakastyössä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli tuoda työntekijöiden ääni kuuluviin ohjelmatyöstä ja siihen liittyvästä problematiikasta. Työntekijöiden kokemusten kerääminen tuotti kattavan kuva ohjelmatyön kouluttautumisen ja ohjelmatyön tekemisen prosesseista. Tulosten toivomme olevan hyödyksi ohjelmatyön kehittämisessä.
VKM-ohjelma sisältää viisi puolistrukturoitua motivoivaa keskustelua muutoksen mahdollisuudesta asiakkaan näkökulmasta käsiteltynä. VKM- ohjelma on motivoiva yleisohjelma, joka rakentuu motivoivan haastattelun ideologialle. Ohjelman päämääränä on vahvistaa asiakkaan sisäistä muutosmotivaatiota, ja saada hänet kiinnittymään muutokseen ja luopumaan haitallisista toimintamalleistaan. Ohjelmassa tarkastellaan muutoksen mahdollisuutta asiakkaan halukkuuden, uskon ja kyvykkyyden näkökulmista.
Työntekijän ohjelmatyöhön kouluttautuminen ja VKM-ohjelman käyttäminen ovat uuden taidon oppimista ja sen tavoitteena on oman ammattitaidon kehittäminen. Ohjelmatyöhön liittyvä oppiminen ja ammattitaidon kehittäminen liittyvät vahvasti elinikäisen oppimisen käsitykseen. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on käytetty pääosin Kolbin kokemuksellisen oppimisen viitekehystä. Ohjelmatoimintaan kouluttautumisessa ja VKM ohjelman käytössä oppimisen teoria ja käytäntö nivoutuvat yhdessä tekemisen ja harjoittelemisen kautta oppimisen kokonaisuudeksi.
Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää miksi VKM-ohjelmaa käytetään suhteellisen vähän verrattuna koulutettujen ohjaajien määrään. Tutkimuskysymykset kartoittivat seuraavia osa-alueita: miksi VKM-koulutukseen hakeudutaan, miten työntekijät ovat kokeneet koulutuksen ja miten ohjelmatyön käyttö ja käyttöönotto ovat onnistuneet ohjelman osalta. Opinnäytetyön tutkimusote oli kvantitatiivinen, johon osin yhdistyy kvalitatiivista analyysia. Aineiston hankinnan menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Aineisto kerättiin ajalla 15.6.-10.8.2009 ja siihen vastasi 90 VKM-ohjaajaa.
Opinnäytetyössämme on tarkasteltu ja nostettu esille niitä tekijöitä, jotka ohjaajat ovat kokeneet tukeviksi elementeiksi ammatillisessa kasvussaan ja vaikuttavan ohjelmatoiminnan toteuttamisessa sekä tekijöitä, joita ohjaajien kokemusten perusteella olisi syytä kehittää. Tuloksissa nousi selkeästi esille resurssien puuttumisen kokemus ohjelman suorittamista vaikeuttavana tai kokonaan estävänä tekijänä.
Ohjaajat kokivat, ettei heillä ole mahdollista olemassa olevilla resursseilla suorittaa ohjelmaa sekä määrällisesti että laadullisesti omien ja organisaation tavoitteiden mukaisesti. Positiivista tuloksissa oli erityisesti se miten paljon ohjaajat käyttivät ohjelmatyön taitoja ohjelman ulkopuolisessa asiakastyössä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli tuoda työntekijöiden ääni kuuluviin ohjelmatyöstä ja siihen liittyvästä problematiikasta. Työntekijöiden kokemusten kerääminen tuotti kattavan kuva ohjelmatyön kouluttautumisen ja ohjelmatyön tekemisen prosesseista. Tulosten toivomme olevan hyödyksi ohjelmatyön kehittämisessä.