Synnyttäjän ja vastasyntyneen aseptisesti turvallinen hoitopolku : Kun synnyttäjällä on MRSA, hepatiitti C -virus tai HIV
Sileekangas, Suvi; Huovinen, Mira (2010)
Sileekangas, Suvi
Huovinen, Mira
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418126
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418126
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme syntyi yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Opinnäytetyömme tehtävänä oli laatia aseptiikka-opaskansio synnyttäjän hoitopolulle: synnytysvastaanotolle, synnytyssaliin ja synnytysvuodeosastoille. Opaskansiota voidaan käyttää uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden perehdyttämiseen aseptiikkaa vaativien toimenpiteiden oikeaoppisen työskentelyn varmistamiseksi.
Opinnäytetyömme teoriaosuudessa käydään kattavasti läpi aseptiikan perusteet sekä MRSA:n, hepatiitti C:n ja HIV:n ja taudinkuvaan ja hoitoon liittyvää problematiikkaa. Myös tartunnan ja infektion syntyyn vaikuttavia tekijöitä, eristys- ja varotoimiluokat, raskausajan muutokset immuunijärjestelmässä ja vastasyntyneen infektioherkkyyteen liittyviä tekijöitä kuvataan työssä. Myös synnytyksen vaiheet ja synnytyksen aseptinen hoitaminen käydään läpi. Menetelmänä käytettiin toiminnallisen opinnäytetyön mallia, josta lopputuloksena syntyi aseptiikkaopaskansio, jossa on valokuvien ja tekstin avulla yksityiskohtaisesti käyty läpi synnyttäjän hoitopolun aseptiikkaa. Erityishuomion saivat tartuntavaaralliset taudit MRSA, C-hepatiitti ja HIV.
Opaskansion tueksi haastateltiin hygieniahoitajaa sekä työntekijöitä hoitopolun osastoilta. Haastattelujen avulla selvitettiin millaisissa tilanteissa aseptisia virheitä tulee helpoimmin ja mitä haasteita tartuntavaarallinen synnyttäjä tuo mukanaan. Tärkeimmiksi seikoiksi nousivat käsihygienian huolellinen noudattaminen ja kiireen mukanaan tuomien virheiden eliminointi työskentelystä. Tärkeäksi koettiin myös potilaiden sijoittelu osastoilla ja työympäristön aseptiikka. Esille nousi myös tarve selkeille ohjeistuksille aseptisen työskentelyn ja eristyskäytäntöjen suhteen. Niin sanotun vuorokohtaisen hygieniavastuuhenkilön nimeäminen koettiin tarpeelliseksi. Tämä henkilö olisi vastuussa esimerkiksi laitteiden puhdistamisesta – tällöin kyseiset työt tulisi varmasti hoidettua. Kysyimme myös osastojen toiveita opaskansion sisällöstä, jotta kansio palvelisi käyttäjiään parhaalla mahdollisella tavalla.
Aseptisen omantunnon tiedostaminen ja siihen asennoituminen ovat kätilötyön kulmakiviä. Kiire ei saa olla tekosyy aseptiikan laiminlyömiseen. Uuden haasteen hoitotyöhön tuovat superbakteerit ja muuntautuneet viruskannat, joita vastaan taisteltaessa aseptiikan merkitys korostuu entisestään hoitokeinojen puuttumisen vuoksi. Työmme aiheen laajuus herätti ajatuksen, että vastaavanlaisen kansion voisi tehdä myös sektioista ja toimenpidesynnytyksistä.
Opinnäytetyömme teoriaosuudessa käydään kattavasti läpi aseptiikan perusteet sekä MRSA:n, hepatiitti C:n ja HIV:n ja taudinkuvaan ja hoitoon liittyvää problematiikkaa. Myös tartunnan ja infektion syntyyn vaikuttavia tekijöitä, eristys- ja varotoimiluokat, raskausajan muutokset immuunijärjestelmässä ja vastasyntyneen infektioherkkyyteen liittyviä tekijöitä kuvataan työssä. Myös synnytyksen vaiheet ja synnytyksen aseptinen hoitaminen käydään läpi. Menetelmänä käytettiin toiminnallisen opinnäytetyön mallia, josta lopputuloksena syntyi aseptiikkaopaskansio, jossa on valokuvien ja tekstin avulla yksityiskohtaisesti käyty läpi synnyttäjän hoitopolun aseptiikkaa. Erityishuomion saivat tartuntavaaralliset taudit MRSA, C-hepatiitti ja HIV.
Opaskansion tueksi haastateltiin hygieniahoitajaa sekä työntekijöitä hoitopolun osastoilta. Haastattelujen avulla selvitettiin millaisissa tilanteissa aseptisia virheitä tulee helpoimmin ja mitä haasteita tartuntavaarallinen synnyttäjä tuo mukanaan. Tärkeimmiksi seikoiksi nousivat käsihygienian huolellinen noudattaminen ja kiireen mukanaan tuomien virheiden eliminointi työskentelystä. Tärkeäksi koettiin myös potilaiden sijoittelu osastoilla ja työympäristön aseptiikka. Esille nousi myös tarve selkeille ohjeistuksille aseptisen työskentelyn ja eristyskäytäntöjen suhteen. Niin sanotun vuorokohtaisen hygieniavastuuhenkilön nimeäminen koettiin tarpeelliseksi. Tämä henkilö olisi vastuussa esimerkiksi laitteiden puhdistamisesta – tällöin kyseiset työt tulisi varmasti hoidettua. Kysyimme myös osastojen toiveita opaskansion sisällöstä, jotta kansio palvelisi käyttäjiään parhaalla mahdollisella tavalla.
Aseptisen omantunnon tiedostaminen ja siihen asennoituminen ovat kätilötyön kulmakiviä. Kiire ei saa olla tekosyy aseptiikan laiminlyömiseen. Uuden haasteen hoitotyöhön tuovat superbakteerit ja muuntautuneet viruskannat, joita vastaan taisteltaessa aseptiikan merkitys korostuu entisestään hoitokeinojen puuttumisen vuoksi. Työmme aiheen laajuus herätti ajatuksen, että vastaavanlaisen kansion voisi tehdä myös sektioista ja toimenpidesynnytyksistä.