Vaaralliset äänet : Ero koetun ja todellisen äänenvoimakkuuden välillä nuorten lyömäsoitinopiskelijoiden kokemana
Manninen, Timo (2010)
Manninen, Timo
Lahden ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121318002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121318002
Tiivistelmä
Lyömäsoitinopiskelijoiden kuulo altistuu päivittäin voimakkaille äänille. Tutkimuksia melusta on tehty useita, ja melusta käydään jatkuvasti keskustelua ammattisoittajien keskuudessa. En pyri tutkimuksessani selvittämään niinkään voimakkaiden äänten aiheuttamia vauriota, vaan tutkin opinnäytetyössäni sitä, kuinka soittaja mieltää tai tuntee ja ennen kaikkea kokee lyömäsoittimista tulevat voimakkaat äänet. Haluan saada selvyyden siihen, ovatko nuoret asennoituneet voimakkaisiin ääniin välinpitämättömästi tai onko eroa siinä, miten voimakkaita äänet todellisuudessa ovat ja miten voimakkaiksi ne mielletään.
Tutkimuskohteenani ovat nuoret lyömäsoittajat, sillä uskon, että valistamalla soittajia kuulon merkityksestä jo varhaisessa vaiheessa ja opettamalla heitä reflektoimaan omia käsityksiään voimakkaista äänistä voidaan lisätä soittajien kuulonsuojausvälineiden käyttöä. Tutkimukseni perustuu pääosin teemahaastatteluihin ja Lahden konservatorion Felix Krohn -salissa suorittamiini desibelimittaustuloksiin. Perehdyn siis koetun ja varsinaisen äänenvoimakkuuden eroihin. Lisäksi haluan tuoda esiin omia kokemuksiani muun muassa mittaustilanteista. Pyrin kuitenkin olemaan puolueeton soittajien vastauksia analysoidessani.
Koska kuuloaisti on ainutlaatuinen, eikä tämänhetkinen lääketiede pysty parantamaan jo menetettyä kuuloa, on mielestäni elintärkeää opettaa soittajille tarvitunlainen itsesuojeluvaisto kuulon suhteen. Valitettavasti olen kuullut sellaisista ajattelumalleista, että nuorista on “cool” kuunnella tai soittaa musiikkia voimakkaasti ja ilman korvatulppia. Ajattelumalli, johon viittaan, tulee muista kuin klassisen musiikin piireistä, mutta vahingollisella tavallaan se vaikuttaa mielestäni jostain syystä myös nuorien klassisen musiikin soittajien suhtautumiseen kuuloasioihin. Kuulonsuojaus on vakavasti otettava asia, joten oppilaan perehdyttäminen siihen on erittäin tärkeää. On pyrittävä löytämään keinot motivaation lisäämiseksi kuulonsuojauksessa. Siksi tuonkin tässä työssäni ilmi voimakkaan äänen vaaroja, joilta pystytään tietysti suojautumaan korvatulpilla, mutta haluan saada aikaan keskustelun siitä, minkä takia kuulonsuojeluun suhtaudutaan niin välinpitämättömästi.
Tutkimuskohteenani ovat nuoret lyömäsoittajat, sillä uskon, että valistamalla soittajia kuulon merkityksestä jo varhaisessa vaiheessa ja opettamalla heitä reflektoimaan omia käsityksiään voimakkaista äänistä voidaan lisätä soittajien kuulonsuojausvälineiden käyttöä. Tutkimukseni perustuu pääosin teemahaastatteluihin ja Lahden konservatorion Felix Krohn -salissa suorittamiini desibelimittaustuloksiin. Perehdyn siis koetun ja varsinaisen äänenvoimakkuuden eroihin. Lisäksi haluan tuoda esiin omia kokemuksiani muun muassa mittaustilanteista. Pyrin kuitenkin olemaan puolueeton soittajien vastauksia analysoidessani.
Koska kuuloaisti on ainutlaatuinen, eikä tämänhetkinen lääketiede pysty parantamaan jo menetettyä kuuloa, on mielestäni elintärkeää opettaa soittajille tarvitunlainen itsesuojeluvaisto kuulon suhteen. Valitettavasti olen kuullut sellaisista ajattelumalleista, että nuorista on “cool” kuunnella tai soittaa musiikkia voimakkaasti ja ilman korvatulppia. Ajattelumalli, johon viittaan, tulee muista kuin klassisen musiikin piireistä, mutta vahingollisella tavallaan se vaikuttaa mielestäni jostain syystä myös nuorien klassisen musiikin soittajien suhtautumiseen kuuloasioihin. Kuulonsuojaus on vakavasti otettava asia, joten oppilaan perehdyttäminen siihen on erittäin tärkeää. On pyrittävä löytämään keinot motivaation lisäämiseksi kuulonsuojauksessa. Siksi tuonkin tässä työssäni ilmi voimakkaan äänen vaaroja, joilta pystytään tietysti suojautumaan korvatulpilla, mutta haluan saada aikaan keskustelun siitä, minkä takia kuulonsuojeluun suhtaudutaan niin välinpitämättömästi.