Äkillisten peruselintoimintojen heikkenemisen tunnistaminen vuodeosastolla
Kahila, Anton (2010)
Kahila, Anton
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917690
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120917690
Tiivistelmä
Vuodeosastoilla hoidossa olevien potilaiden elottomuutta tai vitaalielintoimintojen romahtamista ennakoi usein peruselintoimintojen häiriöitä usean tunnin ajalta. Häiriöitä ei usein tunnisteta, eikä asianmukaista interventiota tehdä. Potilaiden seuranta on avainasemassa peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa. (Nurmi 2005, 702-703.)
Käypä hoito (2006)- suosituksessa yhtenä suosituksena on kehittää hoitolaitoksissa niiden potilaiden tunnistamista, joilla on peruselintoimintojen häiriö ja tunnistamisen jälkeen aloittaa asianmukainen hoito sydänpysähdyksen ennaltaehkäisemiseksi. (Käypä hoito-suositus 2006, 2.)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten avulla selvittää millaisilla toimintamalleilla sairaanhoitaja voi tunnistaa lähestyvän elottomuuden tai vitaalielintoimintojen romahtamisen. Tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta erilaisista potilaan voinnin arviointimenetelmistä. Tietokantahaut tehtiin Medline, Medic ja Cochrane tietokantoihin ja tuloksena löydettiin 111 tutkimusta. Mukaan tutkimukseen valittiin seitsemän tutkimusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Kirjallisuuskatsauksen tuotos vietiin Hoitonetti- portaaliin, joka on Turun ammattikorkeakoulun ja Salon aluesairaalan ylläpitämä hoitotyön verkkoportaali.
Katsaukseen valittujen tutkimuksissa on käytetty kolmea erilaista ennakkopisteytysjärjestelmää: Early Warning Score (EWS), Modified Early Warning Score (MEWS) ja Patient - At - Risk (PART). Kaikki kolme pisteytysjärjestelmää seuraavat peruselintoimintojen arvoja ja niistä muodostuu pistemäärä. Jokaisessa pisteytysjärjestelmässä korkea pistearvo liittyi kuolemaan tai hoitojakson pidentymiseen. Pisteytysjärjestelmien käyttöönotto paransi peruselintoimintojen kirjaamista ja seurantatiheyttä. Hoitajat kokivat tutkimuksissa mittarit hyödyllisiksi.
Tutkimusten tulokset pisteytysjärjestelmien hyödyistä ovat samansuuntaisia. Tutkimustyötä hoitajien kokemuksista ennakkovaroituspisteytysjärjestelmistä on vähän. Olisikin tärkeää, että jatkossa tutkimukset seuraisivat pisteytysjärjestelmien käyttöönoton vaikuttavuutta lopputapahtumiin ja hoitohenkilökunnan päätöksentekoprosessiin.
Käypä hoito (2006)- suosituksessa yhtenä suosituksena on kehittää hoitolaitoksissa niiden potilaiden tunnistamista, joilla on peruselintoimintojen häiriö ja tunnistamisen jälkeen aloittaa asianmukainen hoito sydänpysähdyksen ennaltaehkäisemiseksi. (Käypä hoito-suositus 2006, 2.)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten avulla selvittää millaisilla toimintamalleilla sairaanhoitaja voi tunnistaa lähestyvän elottomuuden tai vitaalielintoimintojen romahtamisen. Tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta erilaisista potilaan voinnin arviointimenetelmistä. Tietokantahaut tehtiin Medline, Medic ja Cochrane tietokantoihin ja tuloksena löydettiin 111 tutkimusta. Mukaan tutkimukseen valittiin seitsemän tutkimusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Kirjallisuuskatsauksen tuotos vietiin Hoitonetti- portaaliin, joka on Turun ammattikorkeakoulun ja Salon aluesairaalan ylläpitämä hoitotyön verkkoportaali.
Katsaukseen valittujen tutkimuksissa on käytetty kolmea erilaista ennakkopisteytysjärjestelmää: Early Warning Score (EWS), Modified Early Warning Score (MEWS) ja Patient - At - Risk (PART). Kaikki kolme pisteytysjärjestelmää seuraavat peruselintoimintojen arvoja ja niistä muodostuu pistemäärä. Jokaisessa pisteytysjärjestelmässä korkea pistearvo liittyi kuolemaan tai hoitojakson pidentymiseen. Pisteytysjärjestelmien käyttöönotto paransi peruselintoimintojen kirjaamista ja seurantatiheyttä. Hoitajat kokivat tutkimuksissa mittarit hyödyllisiksi.
Tutkimusten tulokset pisteytysjärjestelmien hyödyistä ovat samansuuntaisia. Tutkimustyötä hoitajien kokemuksista ennakkovaroituspisteytysjärjestelmistä on vähän. Olisikin tärkeää, että jatkossa tutkimukset seuraisivat pisteytysjärjestelmien käyttöönoton vaikuttavuutta lopputapahtumiin ja hoitohenkilökunnan päätöksentekoprosessiin.