Mitä puhua nuorelle seksistä? : Seksuaaliterveyden edistämisen materiaalin tuottaminen
Rusanen, Ulla; Viita-aho, Anita (2010)
Rusanen, Ulla
Viita-aho, Anita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216825
Tiivistelmä
Produktimme tavoitteena oli tuottaa yhteistyökoulun opettajien käyttöön tietopaketti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja tätä kautta kehittää koulun seksuaaliopetusta. Ajatus tietopaketin tuottamisesta lähti opettajien toiveesta saada lisää tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista sekä materiaalia opetuksen tueksi.
Väestöliiton vuonna 2006 teettämän seksuaaliterveystietokilpailun mukaan neljäsosalla pojista ja viidesosalla tytöistä oli huonot seksuaalitiedot. Erityiskoulujen oppilaista jopa 45 prosentilla oli huonot seksuaalitiedot. (Kontula & Meriläinen 2007, 126–127.) Vuoden 2010 kouluterveyskyselyn mukaan viidennes yläasteikäisistä on ollut yhdynnässä ainakin yhden kerran (THL 2010). Tarve seksuaalikasvatukselle on siis ilmeinen. Kouluissa tavoitetaan suurin osa nuorista, joten kouluissa järjestettävällä seksuaaliopetuksella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa nuorten seksuaaliterveyteen.
Perusopetuksen opetussuunnitelmaan mukaan seksuaaliopetus on osa terveystiedon opetusta. Suunnitelman mukaan kouluissa tulisi käsitellä ihmisen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja seksuaalista kasvua ja kehitystä. Tavoitteena on, että nuoret oppivat ennaltaehkäisemään terveydelle haitallisia tekijöitä sekä ymmärtämään itseään ja ihmisten erilaisuutta. (Opetushallitus 2004, 200–201.)
Tietopaketissa käsittelemme seksuaalisuutta monipuolisesti huomioiden seksuaalisuuden moninaisuus. Aihealueina ovat nuorten seksuaaliterveyden edistäminen, sukupuolinen ja seksuaalinen kehitys, seurustelu, nuorten seksuaalioikeudet ja kaltoinkohtelu, seksi, sukupuolitaudit ja ehkäisymenetelmät sekä seksuaaliterveyspalvelut. Tietopaketissa avaamme käsitteet ja syvennymme aihealueisiin. Pakettia voi hyödyntää myös muut nuorten kanssa toimivat ammattilaiset.
Väestöliiton vuonna 2006 teettämän seksuaaliterveystietokilpailun mukaan neljäsosalla pojista ja viidesosalla tytöistä oli huonot seksuaalitiedot. Erityiskoulujen oppilaista jopa 45 prosentilla oli huonot seksuaalitiedot. (Kontula & Meriläinen 2007, 126–127.) Vuoden 2010 kouluterveyskyselyn mukaan viidennes yläasteikäisistä on ollut yhdynnässä ainakin yhden kerran (THL 2010). Tarve seksuaalikasvatukselle on siis ilmeinen. Kouluissa tavoitetaan suurin osa nuorista, joten kouluissa järjestettävällä seksuaaliopetuksella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa nuorten seksuaaliterveyteen.
Perusopetuksen opetussuunnitelmaan mukaan seksuaaliopetus on osa terveystiedon opetusta. Suunnitelman mukaan kouluissa tulisi käsitellä ihmisen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja seksuaalista kasvua ja kehitystä. Tavoitteena on, että nuoret oppivat ennaltaehkäisemään terveydelle haitallisia tekijöitä sekä ymmärtämään itseään ja ihmisten erilaisuutta. (Opetushallitus 2004, 200–201.)
Tietopaketissa käsittelemme seksuaalisuutta monipuolisesti huomioiden seksuaalisuuden moninaisuus. Aihealueina ovat nuorten seksuaaliterveyden edistäminen, sukupuolinen ja seksuaalinen kehitys, seurustelu, nuorten seksuaalioikeudet ja kaltoinkohtelu, seksi, sukupuolitaudit ja ehkäisymenetelmät sekä seksuaaliterveyspalvelut. Tietopaketissa avaamme käsitteet ja syvennymme aihealueisiin. Pakettia voi hyödyntää myös muut nuorten kanssa toimivat ammattilaiset.